Aamuisin on vielä pimeää, kun herään
klo 5. Tai yleensä alan vilkuilla kelloa jo neljän jälkeen, ja torkkumisen
lopetan joskus 10 minuuttia vailla viisi. Vähän vaikuttaa siltä, että olen
kesän jäljiltä hyvin levännyt ja pirteä, kun uni ei maita sinne viiteen asti
vaan alan torkkua.
Siitä sitten nopeiden aamutoimien
jälkeen yläkertaan tekemään joogaharjoitusta. Sytytän aina kynttilän, mutta nyt
pitää sytyttää myös valo, että näen lukea Japjin. Vaikka osaan tekstin melko
lailla ulkoa, haluan nähdä sen silti.
Japjin jälkeen ulkona onkin jo
valoisaa, varsinkin näin poutasäällä. Kaukana ovat vielä ne ajat, jolloin aamun
joogaharjoituksen jälkeen pimeää kestää vielä monta tuntia. Mutta niitä kohti
mennään. Ihan vähän hirvittää, jos asiaa ajattelee, joten parempi olla
ajattelematta. Luottaa vain siihen, että talvesta tulee hieno ja ihana. Jos ei
sään puolesta, niin sitten muuten. Sitä paitsi syksy on suhteellisen lyhyt,
joulu tulee ennen kuin huomaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti