Kokemusten mahdollistaja

Jonkinlaista rohkeutta vaatii välillä kundaliinijoogan ohjaaminen. Varsinkin silloin, kun ohjattavana on vähän erikoisempi harjoitussarja. Yksi asia on ne kriyat, joita ohjatessa pitää valaa joogaajiin uskoa ja rohkeutta. Silloin ei ole epäilylle mitään sijaa ohjaajan mielessä, sillä jos ohjaaja ei usko joogaajien jaksavan ja pystyvän, niin ei siihen usko kukaan.

Mutta sitten on ne vähän toisenlaiset harjoitussarjat. Ei välttämättä vaikeat eikä raskaat, mutta sellaiset, joissa tehdään pikkuisen poikkeuksellisia asioita. Ohjasin sellaisen juuri viimeksi. Sen nimi on Movement Relaxation Series, ja se me tehtiin täysillä ajoilla. Mikä tarkoittaa, että esimerkiksi eteentaivutuksessa viivyttiin kokonaista 11 minuuttia. Eihän eteentaivutus varsinaisesti mikään vaikea harjoitus ole, mutta noin pitkään tehtynä siihen alkaa tulla jo ihan uusia ulottuvuuksia.

Yhdellä joogaajalla oli isoja vaikeuksia eteentaivutuksen aikana, hän ei tahtonut löytää hyvää asentoa millään. Hän heilui ja pyöri, haki käsilleen sopivaa kohtaa, eikä tiennyt mihin ne olisi laittanut. Minun suullisista ohjeista ei ollut mitään apua. Mutta loppua kohti, ehkä viimeisen kahden minuutin ajaksi hän viimein rauhoittui ja rentoutui. Toinen joogaaja kertoi tunnin jälkeen, että hänen jalkansa puutuivat niin, että tuntui kuin niissä ei olisi veri kiertänyt ollenkaan. No se ei tietenkään ole tavoiteltava olotila, ja onneksi hänkin sitten kohensi asentoaan. Myös muutama muu joogaaja juttelivat tunnin jälkeen harjoituksesta, ja sanoivat että se oli erilainen kuin mikään muu. He olivat nauttineet ja rentoutuneet oikein kunnolla. Se, että voi olla edesauttamassa toisia saamaan tuollaisen kokemuksen joogasta, on paras kiitos minkä ohjaamisesta voi saada. Minä en ole saanut silloin mitään aikaan, mutta olen ollut jonkinlaisena statistina jossakin tosi hienossa.