sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Syksy päättyi ja joulunalusaika alkoi



Ensimmäinen adventti on merkki, että nyt saa laittaa valot joka ikkunaan. Kai ne voisi aikaisemminkin laittaa, mutta meillä on pidetty aika tarkkaan tästä perinteestä kiinni. Meillä on niin vähän jouluperinteitä. Toinen on se, että paetaan ulkomaille jouluksi.

Syksy on mennyt tosi nopeasti ja kivuttomasti, jos vertaa muutamaan edellisvuoteen. 


Vähän jäin kaipaamaan niitä hurjia energioita, jotka visiteerasivat luonani viime viikonloppuna. Ovat addiktoivia. Mutta tosiasia on se, että ei aina voi olla sellaisissa tiloissa, silloin vain polttaisi itsensä karrelle, kun ei pysty nukkumaan eikä tarvitse syödä. Se on vähän kuin kiihkein rakastumisen vaihe; se ei vaan voi kestää, vaan sen on muututtava joksikin muuksi kestääkseen. Ajattelen silti, että vaikka olen laskeutunut takaisin maan pinnalle viikon mittaan, en koskaan laskeudu ihan alas, siihen kohtaan mistä lähdin. Jotakin jää jäljelle, jotakin kohottavaa. Ja silti tämän viikonlopun tavallinen aamusadhana tuntui… ihan kauhean tavalliselta.

Ei kommentteja: