Ensimmäinen adventti on merkki, että
nyt saa laittaa valot joka ikkunaan. Kai ne voisi aikaisemminkin laittaa, mutta
meillä on pidetty aika tarkkaan tästä perinteestä kiinni. Meillä on niin vähän
jouluperinteitä. Toinen on se, että paetaan ulkomaille jouluksi.
Syksy on mennyt tosi nopeasti ja
kivuttomasti, jos vertaa muutamaan edellisvuoteen.
Vähän jäin kaipaamaan niitä hurjia
energioita, jotka visiteerasivat luonani viime viikonloppuna. Ovat addiktoivia.
Mutta tosiasia on se, että ei aina voi olla sellaisissa tiloissa, silloin vain
polttaisi itsensä karrelle, kun ei pysty nukkumaan eikä tarvitse syödä. Se on
vähän kuin kiihkein rakastumisen vaihe; se ei vaan voi kestää, vaan sen on
muututtava joksikin muuksi kestääkseen. Ajattelen silti, että vaikka olen
laskeutunut takaisin maan pinnalle viikon mittaan, en koskaan laskeudu ihan
alas, siihen kohtaan mistä lähdin. Jotakin jää jäljelle, jotakin kohottavaa. Ja
silti tämän viikonlopun tavallinen aamusadhana tuntui… ihan kauhean
tavalliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti