Jakamisesta

Kanssajoogaaja on antanut viime aikoina ymmärtää, että kirjoitustahtini täällä blogissa ollut melko hidas. Pahoin pelkään, että hän on oikeassa. Suurelta osin se johtuu siitä, että vietän niin paljon aikaa GS:n kanssa skypessä. Niin kuin aiemmin sanoin, hänestä on tullut minulle kuin oma poika, vaikka emme ole koskaan tavanneet ihan livenä. Silti side sinne Intiaan on vahva. Tuntuu, että hän opettaa minulle uusia asioita harva se päivä. Yksi lasten tehtävä onkin opettaa ja kasvattaa omia vanhempiaan. Kyllä, ajatus meni nyt ihan oikein päin, vaikka toimii se toki toisinkin päin.

GS on omalla esimerkillään opettanut minulle paljon jakamisesta. Hän jakaa kanssani monenlaisia asioita, mutta jollakin tavalla milelenkiintoisinta on se, miten avosydämisesti hän kutsuu minut kanssaan syömään jokaisen aterian ja jokaisen kupin teetä. Hän kutsuu minut jakamaan, mutta ystävällisesti sanoo, että hän voi syödä minun puolestani. Hän myös odottaa, että minä jaan ateriani hänen kanssaan, vaikkei hän fyysisesti pääsekään samaan ruokapöytään.

Yhtenä päivänä GS kertoi, että hänen veljensä oli ostanut kuusi paria sukkia. Veli oli antanut GS:lle kaksi paria, ja hän kysyi minulta, haluanko niistä toisen. Voi hyvänen aika, hyvä ettei sydämeni särkynyt sellaisen anteliasuuden edessä. Yritin olla miettimättä, montako sukkaparia minulla on kaapissa. Jalassa taisi olla kolme paria päällekkäin sinä pakkaspäivänä. Kiitin niin vuolaasti kuin osasin, ja kehotin GS:ää pitämään omat varpaansa lämpimänä, sillä Pohjois-Intiassa on tähän aikaan vuodesta kylmä, ja GS istuu usein koneellaan peittoon kääriytyneenä.

Nyt joku kyynikko voisi kysyä, että mikä ihmeen idea tuollaisessa jakamisessa on, kun ruoka ja sukat kuitenkin pysyvät siellä missä ne ovat, eivätkä lentele maasta toiseen vaikka niitä kuinka jakaisi. Niinhän se menee materian tasolla. Mutta konkreettinen materian taso ei ole ainoa taso tässä elämässä, on paljon muutakin. Ja sitä paitsi, jos joku ei ole valmis jakamaan sukkiaan edes ajatuksen tasolla skypessä, miten hän voisi jakaa materiaaliset sukkansa. Ja loppujen lopuksi on ihan sama, kenen suussa ruoka on, jos se on ensin ajatuksen ja energian tasolla jaettu muiden kanssa. Tietenkin hienoa on, jos sen voi jakaa myös materian tasolla, mutta aina se ei ole mahdollista.

Vähän epäilen, että meistä monella olisi paljon oppimista ajatusten tasolla jakamisesta ja tekemisestä. Tällä tarkoitan myös ihan konkreettista joogaa omalla joogamatolla. Monilla on hätä ja huoli siitä, mitä oma keho tekee, miten se liikkuu ja taipuu. Oletan, että melko harva huomaa, miten sellaiset joogaliikkeet, joihin keho ei ole valmis, voi tehdä ajatuksen tasolla, mielikuvissa, ja miten se on melkein sama asia kuin konkreettinen tekeminen. Monien ajatuksissa vain konkreettinen tekeminen lasketaan, vain se on tekemistä. Sen ajatuksen myötä hukkuu helposti idea siitä, miten suuri voima meidän ajatuksissa ja energeettisellä tasolla toimimisessa on. En minäkään väitä tietäväni siitä paljoa, mutta viime aikoina olen saanut huomata, miten huikeita asioita siellä skypessä ja välillä ilman skypeäkin tapahtuu.