Sadhanaan olikin jo kova ikävä,
lomamatkailun aikana kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta, siis yhteiseen
sadhanaan muiden kanssa. Eilen viimein pääsin. Koko keho oli vähän kuin
puupökkelö, ja varsinkin syvät lihakset ihmeissään, kun piti tehdä eri
asanoita. Harjoitussarja oli ihan perussettiä, mutta tauko takana teki siitä
työlään. Tuli hiki. Ja muita kummallisia tuntemuksia.
Äänikin oli jollakin tavalla hukassa,
mutta se löytyi ennen kuin mantrat loppuivat.
Jonkinlaisena yhteenvetona voisi
sanoa, että olipa mukava pitää lomaillessa tauko joogasta – siis sen verran
kuin pidin, Japji kulkee mukana aina. Mutta onpa vielä mukavampaa palata
joogan, siis fyysisten harjoitusten sekä mantrojen ja meditaatioiden pariin
tauon jälkeen. Tauko oli juuri sopivan mittainen, eli pari viikkoa. En ehtinyt
liikaa vieraantua joogaharjoituksista, eli nyt ei ole mitenkään alusta
aloittamisen fiilistä, mutta silti tauko on tehnyt tehtävänsä. Ehkä oleellisin
tehtävistä on se, että kaikki tekeminen tuntuu taas erityisen hyvältä ja
omalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti