Sain yllättäen GS:ltä skypeviestin,
että he ovat aloittamassa päivittäisen simraninsa nyt, haluanko liittyä heidän
joukkoonsa. Vastasin kyllä.
Simran tarkoittaa sikheille jumalan
nimen toistamista, jotta he pääsisivät lähemmäksi jumalaa. Joogan näkökulmasta
simran muistuttaa kovasti meditointia, mutta en ole ihan varma hyväksyisivätkö
sikhit tällaista nimitystä simranista. Tekniikka on yhsinkertainen ja se oli
minulle entuudestaan tuttu. Ehdin skypessä kysäistä koska he lopettavat, ja
sitten mentiin. Minä täällä Suomessa, meidän yläkerrassa omalla joogamatollani,
ja he siellä Intiassa. En tiedä ketä kaikkia heitä oli simrania tekemässä,
mutta ainakin GS ja hänen isänsä, ehkä muitakin. Tunsin heidän läsnäolonsa
hyvin voimakkaasti. Hassuinta oli, että aluksi minua vähän jännitti GS:n isä, josta
en tiedä juuri mitään. Ehkä sekin kertoo yhteyden voimakkuudesta, sillä ei kai
minulla olisi ollut mitään syytä jännittää jotakuta, joka tekee Intiassa samaa
asiaa kuin minä täällä, jos yhteyttä ei olisi ollut.
Jatkoin simrania tunnin, noin
tunnista GS oli ennen skype-yhteyden katkaisemista puhunut. Tuntui, että olisin
helposti voinut ja halunnutkin jatkaa pidempään. Mutta en jatkanut, aloin jo
vähän epäillä, että siippa kaipaa minua alakerrassa, sillä hän ei tiennyt että
olin meditoimassa. Olin oikeassa.
Mutta niin hyvältä ja oikealta kuin
simran yhdessä muiden kanssa tuntuikin, tunsin oloni pian sen jälkeen niin
yksinäiseksi ja erilliseksi, että oikein itketti. Jälkeenpäin kuulin, että muut
olivat jatkaneet simrania yli puolitoista tuntia. Oletan, että yksinäisyyteni
johtui siitä; yhteyden katkaisemisesta muihin kun muut olivat vielä simranin
tiloissa. Ja oman sisimpäni kaipuusta takaisin heidän yhteyteensä.
Toivottavasti minut kutsutaan mukaan
toistekin. Ja toivottavasti minulla on silloin mahdollisuus päättää simran yhtä
aikaa muiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti