Aina kun on
kokoonnuttu, on suuhunpantavat hoidettu nyyttäriperiaatteella. Ja mitä enemmän
ihmisiä paikalla, sen enemmän syötävää. Yritän myös pitää teekannun täynnä,
mutta välillä sattuu lipsahduksia, jos imeydyn mukaan elokuvien enemmän tai
vähemmän traagisten tapahtumien pyörteisiin.
Eilen
suuhunpantavien lisäksi tuli kahvipöytään – tai siis teepöytään – tämä
silmänilo. Tosin se piti siirtää sivummalle, sillä kukaan ei olisi nähnyt
elokuvaa noiden suurten kukkaterttujen takaa. Tosin ei sekään välttämättä olisi
mikään huono vaihtoehto ollut. Mutta kun nyt elokuvaa kuitenkin oli kokoonnuttu
katsomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti