Lähdimme
tämän vuoden ensimmäiselle patikkaretkelle tuttavapariskunnan kanssa. Tiltaltit
lauloivat pitkin matkaa, käki kukkui, ja myös muut minulle tuntemattomat linnut
lauloivat. Harmillista kyllä, lintujen tunnistaminen äänen tai edes ulkonäön
perusteella ei ole minun vahvuuksiani. Joutsenpariskunnan tunnistin. Kasvien kanssa olen vähän parempi,
vaikka tämä kaunis kukkija ei ollut hallussa. Se osoittautui syylälinnunherneeksi.
Päivä oli
mitä parhain, välillä ehkä vähän liiankin lämmin. Polku oli hyvin merkitty,
Birgitan mukaan nimetty. Matkan aikana Birgitasta sukeutui mitä
mielenkiintoisin henkilö meidän mielikuvituksissamme ja puheissamme, kun kehttelimme tarinaa siitä, kuka Birgitta oli ja millä asioilla hän näissä maisemissa liikkui.
Muita
ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä. Vain muutama vastaantulija koko 13
kilometrin matkalla. Sikäli ei mikään ihme, että polku oli kohtuullisen vaativa
kuljettava. Jalkoja piti nostella ihan tosissaan, ja katsoa tarkkaan mihin
jalkansa laski, ettei tupsahtanut turvalleen. Niinpä se 13 kilometriä taisi
olla meille kaikille ihan riittävä matka tähän aikaan vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti