Joogatunnilla

Hyvin harvoin, ehkä liiankin harvoin tulee joogattua ihan tavallisella kundaliinijoogatunnilla. Mutta kun minut varta vasten tunnille kutsuttiin, niin tottahan toki sinne menin. Kyse oli siitä, että H tarvitsee joogaopettajakoulutustaan varten ohjauskokemusta, ja jotta tunti hyväksyttäisiin ohjauskokemukseksi, siellä on oltava vähintään kolme joogaajaa paikalla. Minut H kutsui mukaan siltä varalta, ettei juuri muita näy. Ja juuri kolme joogaajaa meitä loppujen lopuksi paikalla olikin, eli hyvä että menin.

Harjoitus oli hyvin rauhallinen ja leppoisa. Meditaatio puolestaan yksi suosikeistani, mutta se meni minun osaltani vähän kummalla tavalla ohi. H ohjeisti sen vähän löysästi, ja niin kävi, että minä en ryhtynyt tekemään sitä ollenkaan. Meditoin kyllä, mutta ihan omia meditaatioitani. 

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että joogaohjaajan on oltava lempeä, jotta minä viihdyn hänen tunnillaan. Mutta se ei riitä, joogaohjaajan on oltava myös luja. Luja ja lempeä. Ilman lujuutta ohjattavat, minä muiden mukana, alkavat häröillä omia juttujaan. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan tarkoitus on tehdä samaa asiaa yhdessä, ryhmänä. Lujuutta H:n pitää vielä harjoitella, lempeyttä löytyy kyllä.

Sähköpostiin tupsahti kysymys joogatuntien sijaistamisesta kesällä. Otin kalenteriini paljon tunteja kesä-heinäkuulle, mutta toteutuvatko tunnit, se on eri asia. Joogaajien määrä kun aina romahtaa kesäisin, eikä tunneille välttämättä ilmoittaudu tarpeeksi ihmisiä. Mutta katsotaan kuinka käy. Vielä ei tiedä sitäkään, onko siipalla ja minulla mahdollisuutta minkäänlaiseen yhteiseen kesälomaan. Toivottavasti jokin rako löytyy, sillä alustavissa suunnitelmissa on niin hieno pyöräreissu, että toivon sen toteutumista hartaasti.