Ensi syksyn joogatuntien suunnittelu
on jo kovassa vauhdissa, ja minunkin sähköpostiini on tupsahdellut kysymyksiä,
josko voisin alkaa opettaa kundaliinijoogaa siellä ja täällä. Olisi tosi hienoa
voida vastata kaikille ”kyllä, juu, tulen”, ja mielelläni opettaisinkin joka
paikassa. Mutta en ole vielä valmis jättämään päivätyötäni, mikä vähän
rajoittaa tätä opettamisharrastusta. Enkä tiedä haluankokaan missään vaiheessa
jättää työtäni, viihdyn siinä tosi hyvin ja haluaisin jatkaa. Eri asia sitten
on, jos päivätyön kanssa käy niin, että työsopimustani ei jatketa ja jään
työttömäksi. Tällä hetkellä työsopimus on kirjoitettu marraskuun puoleen väliin
asti, mutta sen jälkeen ei taas ole mitään tietoa jatkosta.
Toinen asia on se, että en ole valmis
pitämään tunteja sellaisessa paikassa, johon kulkeminen on vaikeaa. Meillä ei
edelleenkään ole autoa, eikä mitään suunnitelmia sellaista hankkiakaan.
Bussilla suhaaminen pitkin naapurikuntia ei kauheasti houkuttele, sen verran
löytyy mukavuudenhalua. Ja vielä, mukavuudenhaluuni kuuluu myös se, että haluan
mennä ajoissa nukkumaan. Jos tarjottu tunti on niin myöhään illalla, että olen
sen jälkeen kotona vasta kymmeneltä, voin olla varma että uni tulee
aikaisintaan yhdeltätoista. Sehän sekoittaa koko hienon unirytmini! Niinpä olen
vähän sitä mieltä, että tuollaiset myöhäisillan tunnit voisi pitää joku, joka
muutenkin valvoo pidempään. Minä olen kyllä ihan valmis ottamaan sitten ne
aamutunnit pitääkseni.
Mutta siis kaikki tämä kertoo siitä
hienosta, aivan mahtavasta asiasta, että kundaliinijooga leviää ja yleistyy.
Tunteja pidetään monessa eri paikassa, ja niille mitä ilmeisimmin riittää myös
kävijöitä. Täällä kotopaikkakunnalla kundaliinijoogaopettajien määrä sen kun
vaan lisääntyy – toki muuttoliikkeet verottavat populaatiota aina välillä – ja
siltikin opettajia tuntuu toisinaan olevan liian vähän. Hienoa, hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti