Itsensä rajoittamisesta

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on todennut: ”Kukaan muu ei voi rajoittaa sinua. Jos haluat rajoittaa itseäsi, voit tehdä niin. Muussa tapauksessa koko Universumin resurssit ovat sinun käytettävissäsi.”

Siitä asti kun olen kuvitellut jollakin tavalla tuntevani omat heikkouteni ja vahvuuteni, olen ajatellut, että on kaksi asiaa, joissa minusta ei voi koskaan tulla todella hyvää. Toinen on laskeminen, siis matemaattista kykyä osoittavat asiat. Toinen on musikaalisuus, laulaminen ja soittaminen.

Viime aikoina olen joutunut ajattelemaan uudelleen nämä puolet itsestäni. Ylipäänsä kundaliinijoogaan sisältyvä mantraaminen on saanut minut epäilemään, että en nyt niin kauhean epämusikaalinen olekaan. Toki mantraaminen ja laulaminen ovat eri asioita, mutta silti. Ennen juhannusta pidetyssä kesäpäivän seisauksen meditaatioissa viimein ylitin itseni: soitin jotakin helistintä (ei hajuakaan sen nimestä) ja vedin mantraa vuorotellen toisen kundaliinijoogaopettajan kanssa harmonin säestyksellä. Se aivan tosi lähellä laulamista ja soittamista. Itse asiassa tajusin sen vasta paljon jälkeenpäin; meditaation suunnittelussa ja toteutuksessa ei tullut mieleenkään, että tässä nyt teen jotakin sellaista, mitä en ole kuvitellut osaavani tehdä. Joskus joistakin asioista on vaan niin varma, että juuri näin minun kuuluu ja pitää tehdä, ja jos kerran niin on, niin kai minä sitten osaan, pystyn ja kykenenkin. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Jonkinlaisen epäuskoisen naurunpurskahduksen minussa sai kuitenkin aikaan se, kun minua pyydettiin tehtävään, joka perustuu täysin ja yksinomaan laskemiselle. Minä!? Olen kuvitellut olevani huonoin laskija joka tunnetaan, mutta kyseistä tehtävää tuntuu nyt hoitavan henkilö, joka on minuakin huonompi laskemaan. Tai ainakin hän tekee toistuvasti virheitä, ja olen toistuvasti ja useaan kertaan korjannut hänen laskujaan. Uskon että selviäisin tehtävästä sen nykyistä hoitajaa paremmin, mutta en muista syistä kokenut voivani ottaa tehtävää vastaan. Ei siitä sen enempää, minun käsitykseni itsestäni heilahti ihan jo sen takia, että minua ylipäänsä pyydettiin.

Vielä kun tapahtuisi jotakin, joka muuttaisi ajatukseni siitä, että puhun, kirjoitan ja ymmärrän englantia huonommin kuin kukaan muu. Tämä rajoittava ajatus on paljon uudempaa perua kuin musikaalisuuteen ja matemaattisuuteen liittyvät, mutta se vaivaa minua paljon enemmän.