tiistai 6. elokuuta 2013

Matka jatkui



Vaihdoimme kaupunkimatkailun ulkomailla kaupunkimatkailuun kotimaassa, tarkemmin sanottuna Turussa. Saavuimme Turkuun sunnuntaina puolen päivän aikaan, ja ensi töiksemme hakeuduimme Carfieldin pyörävuokraamoon. Mahtava paikka, vuokrasimme 14 eurolla kaksi vallan mainiota kaupunkipyörää. Niiden selästä Turku alkoi näyttää ihan toisenlaiselta kuin jalkapatikassa.

Kävimme muun muassa Koroisten ristillä, eli paikassa jossa oli Suomen uskonnollinen ja hallinnollinen keskus 1200-luvulla. 
 Kiinnostukseni paikkaa kohtaan juontuu kundaliinijoogaopettajakoulutuksen ajoilta. Yhtenä koulutusviikonloppuna osa meistä kävi läheisessä pikaravintolassa syömässä. Minä palasin ruokailun jälkeen Konsan kartanoon, sillä olin lähtenyt matkaan suoraan tapahtumasta, jota varten olin pistänyt tavallista paremmat vaatteet päälleni. Ja sellaiset kengät, joilla en halunnut lähteä kävelylle. Muut jatkoivat matkaa, ja takaisin tullessaan olivat hyvinkin kuohuksissaan. Paikallinen opettajamme oli vienyt heidät Koroisten ristille, ja siellä heillä oli alkanut puntit tutista, kun he olivat tunteneet tietyissä kohdissa jotakin erikoista. Siis kirjaimellisesti puntit tutista, kuin jokin energia olisi noussut maasta heidän jalkoihinsa asti. Jotenkin näin he tuntemuksiaan kuvasivat.

Minua asia tietenkin jäi kiinnostamaan. Ja kun mahdollisuus tuli, halusin käydä ristillä. Tunsinko minä sitten mitään? Kyllä. En tiedä mitä se oli, mutta jotain, ehdottomasti. Vanhan kirkon kivijalkojen sisäpuolella oli pari kohtaa, joissa nurmi ei kasva. Etenkin niissä kohdissa tunsin jaloissani ikään kuin kihelmöintiä ja pistelyä säären puoliväliin asti. Se ei tuntunut hyvältä eikä pahalta, vaan voimakkaalta ja oudolta. Pyysin siippaa tunnustelemaan samassa paikassa omia jalkojaan, mutta hän sanoi, ettei tunne mitään erityistä.

Pyöräilimme siis ympäri Turkua, ja pyörät palautettuamme kävelimme hotelliin. Seuraavana aamuna lähdimme lyhyelle risteilylle. Se on mitä parhainta lomailua: jotkut pitävät laivamatkustamista älyttömän tylsänä ja sitähän se onkin. Ja mitääntekemättömyyden tylsyys on mitä rentouttavinta lomaa.

Ei kommentteja: