Pitkästä aikaa olin mukana
sellaisessa joogaharjoituksesta, josta sain jalkojen lihakset kipeiksi. Kyse ei
ole siitä, että jalkani tai muutkaan lihakset olisivat erityisen hyvässä
kunnossa. Vaan siitä, että en vaan ole hetkeen aikaan sattunut olemaan
paikassa, jossa lihasten päälle käyviä harjoituksia olisi tehty. Mutta tämän
aamun sadhanan kriya päättyi harjoitukseen, joka alkoi sammakon
kyykkyasennosta. Siitä pompattiin mahdollisimman ylös ilmaan niin, että kaikki
raajat irtosivat alustasta. Hitsi, siinäpä jalat olivat hapoilla ehkä noin
varttisekunnin jälkeen, ja harjoitus kesti kolme ja puoli minuuttia. En
todellakaan jaksanut pomppia koko aikaa, vaan jalkoja piti ojennella ja
suostutella vähän väliä, piti huohottaa ja kerätä voimia. Ja sisua.
Viimeksi kun tein saman sammakkopomppimisharjoituksen,
en saanut kaikkia raajoja ilmaan yhtä aikaa. Sikäli voisi ajatella, että
tämänpäiväinen on edistystä, jos niin haluaa ajatella. Mutta seuraus on se,
että jalkalihakset ovat nyt niin kipeät, että en tahdo päästä kävelemään. Jos
ylipäätään pääsen sohvalta ylös. Mutta ei se mitään, välillä keho tarvitsee
tällaistakin joogaa.
Sadhanaan lähteminen oli jotenkin
erikoisen vaikeaa tänä aamuna. En olisi yhtään halunnut lähteä. Mutta kotiin
jääminen ilman mitään pätevää syytä ei ole vaihtoehto. En tiedä oliko sama
haluttomuus iskenyt muihinkin, sillä meitä oli sadhanassa tasan kaksi ihmistä:
oma opettajani, joka veti sadhanan, ja minä. Mutta eipä se haitannut, meillä
oli ihan täydellinen sadhana. Jos muut tietäisivät kuinka ihana sadhana meillä
taas oli, heitä ehkä harmittaisi etteivät olleet paikalla.
Energiat olivat sadhanassa taas
kovasti liikkeellä. Se on jännä tunne, minulla lähinnä selkärangan yläosassa ja
niskassa, joskus päälaelle asti. Toki voimakkaat energiat tuntuvat muillakin
tavoilla, esimerkiksi syvään, meditatiiviseen tilaan on helppo päästä, siihen
ikään kuin humpsahtaa. Sadhanan päätteeksi lauloimme Aurinkolaulusta version,
joka on Euroopan joogafestareilta tallennetulla ”valkoisella tuplalla”. Kyse on
siis livelevystä. Ja yhtäkkiä tuntuikin siltä, kuin puoli Eurooppaa olisi
meidän kanssamme samassa joogasalissa laulamassa. Aika ja paikka meidän ja
heidän, festareilla olleiden ja levyllä laulavien joogien välillä katosi. Ja taas
valuivat kyyneleet pitkin poskiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti