torstai 19. syyskuuta 2013

Dead-line ja muuta vipinää



Väsyttää. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua nahoissa se, että yhden vähän isomman työtehtävän dead-line on ensi viikolla, ja minä yritän runnoa sitä kasaan. Olen aloittanut tekemisen ihan ajoissa, mutta niin vaan aina käy, ettei aika riitä. Tai riittää, mutta kun jälki pitäisi olla ensiluokkaista, niin siihen ei tahdo aika riittää, ja tuskin voimatkaan. Muutama päivä vielä, ja sitten homma on paketissa, ja voin päästää sen käsistäni. Tosin sitä ennen taidan joutua työskentelemään viikonloppunakin.

Samalla kun töissä on loppurutistuksen tunnelmaa, täyttyy kalenteri joogaan liittyvistä asioista. Tällä viikolla niitä on poikkeuksellisen paljon, ja yltäkylläisyys jatkuu vielä ensi viikollakin. Ohjasin normaalin joogatunnin tiistaina, ja ylimääräiset tunnit minulla on tänään ja huomenna. Lauantaina on minun vuoroni vetää aamusadhana, ja sunnuntaina osallistun syyspäivän tasauksen pitkän meditaation vetämiseen. Jotenkin se nyt vaan on järjestynyt kalenteri ja aikataulut tähän malliin. Ja oikeastaan ihan hyvä; kun on intensiivistä tekemistä töissä, pitää olla myös paljon joogaa jossa saa ajatuksensa irti työasioista ja uhkaavan stressin purettua.

Mutta kunhan tämä rutistus taas on ohi, pidän ainakin puoli päivää vapaata. Ehkä jopa enemmän.

2 kommenttia:

Sat Miter kirjoitti...

Kun kiireen määrä kasvaa, tarvitsee enemmän hengähdystaukoja. Oli tässä hiljan muutto, ja piti muuttopäivänäkin tehdä stress set for adrenals and kidneys...ja hengitellä vuorosierainhengitystä ratissa :). Oli oikeastaan pakko kaivaa kaikki mahdolliset joogiset työkalut esille, niin koville se otti :).
Se muuten on joskus ihan mahtava huomata, miten intuitio ohjaa valitsemaan oikeita harjoituksia oikeisiin tilanteisiin.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Intuitio ohjaa todella! Se auttaa sekä omien harjoitusten valinnassa, mutta myös se auttaa valitsemaan tarpeelliset harjoitukset tunneille ja sadhanoihin. Viimeksi tänään sain siitä esimerkin, kun sadhanassa selvisi miksi olin valinnut juuri sen harjoituksen, jonka olin valinnut. Enkä jaksa lakata hämmästelemastä tällaista intuition toimintaa.

Olen käyttänyt kundaliinijoogaa avukseni useissa kovissa tilanteissa, joita elämä on eteeni heittänyt. Tai joihin olen itse hakeutunut. Viimeisimpänä esimerkkinä tietenkin keskenmeno tammikuussa.

Joskus olen miettinyt sitäkin, että voisiko kundaliinijoogaa (väärin?)käyttää hyväkseen niin, että voisi tehdä töitä ja rakentaa uraansa ihan täysipäiväisesti. Meditoida yöunensa tosi lyhyiksi, ja vaan paahtaa menemään. Pitää päänsä kasassa ja kehon toimintakuntoisena joogaharjoituksilla. Ja mitä sitten tapahtuisi? Luultavasti ennen pitkää aika totaalinen romahdus kuitenkin, luulen. Enkä kehota ketään kokeilemaan. Lyhytaikaisessa ponnistuksessa kundaliinijoogaa voi kuitenkin ihan hyvin käyttää apuna. Ja varsinkin sen ponnistuksen jälkeen, siitä toipumiseen ja palautumiseen.