sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Etsi ihminen jonka kaltaiseksi haluat tulla



Oletko lukenut Sinikka Nopolan kirjan Ei tehrä tästä ny numeroo? Jos olet, tiedät kuinka vaatimattomasti hämäläiset käyttäytyvät. Eila ja Rampe toistelevat kilvan, ettei heidän kummankaan ole ikäissään tarvinnu vaivata ihmisiä. Ja etelänmatkasta raportoiva hämäläismies analysoi tilanteen näin: ”Meitin jääkaappi kai sulaa yäaikaan, kun aamusin on aina lätäkkö lattialla. Emännän miälestä meirän pitäs mennä valittaan, mutta mää oon sitä miältä, että ei kai me ny näin piänestä. Mää sanoin emännälle, että se on sulle hyvää aamuvoimistelua, kun luuttuat sen lattian joka aamu. Kyä se on paree siivota itte, ei näihin etelän siivoojiin kannata luattaa. Ne jättää lattian kuitenkin pualimäräks ja sitten siinä rupee kaikenmaailman homesiänet pesiin.” Ja kun on puhe likan ammatinvalinnasta, etenee juttu näin: ”Kummitätinsä suasitteli kauppaopistoo, mutta me sanottiin, ettei meitin likalla oo erikoisempaa lukupäätä. Leipään kiinni vaan”. Ja: ”Nysse pääsi yliopistoon. Se oli kai vähä ninkun sattuma, sille alalle ei ollu paljo pyrkijöitä.” Ja edelleen: ”Nysse väitteli. Sen ala on varmaan semmonen, että siinä pääsee helposti väitteleen, ei oo tunkosta. Mutta eihän nykymaailmassa mitään töitä saa, vaikka ois tohtori.” Nämä jutut voivat vaikuttaa jotenkin huvittavilta, mutta kun ne kuulostavat tismalleen samalta kuin omien vanhempien jutut, alkaa kirjaa lukiessa selkäpiitä karmia.

Yksi keskeinen elämänasenne, jonka olen kotoani saanut, on se, ettei toisia ihmisiä saa vaivata. Heitä ei saa häiritä, eikä heidän aikaansa saa viedä millään tavalla. Tässä elämäni vaiheessa olen asiasta jo hyvinkin eri mieltä, mutta luulen, että jotakin primaariperheeni asenteesta on jäänyt takaraivooni muhimaan. Ja ehkä juuri siksi minua puhutteli erityisellä tavalla eilisessä Jagdeep Singhin työpajassa se, mitä hän sanoi opettajista ja muista esikuvaihmisistä.

Tunnistan hyvin itsessäni sen, että puuhailen asioita yksin kotona, enkä halua jakaa omia pyrkimyksiäni muiden kanssa ennen kuin olen omasta mielestäni tarpeeksi hyvä. Kuvittelen voivani harjoitella itsekseni, ja sitten näyttää taitoni koko maailmalle, tadaa. En halua häiritä muita, kysyä neuvoa ja opastusta. Mutta juuri niin Jagdeep kehotti tekemään: hakeutumaan sellaisen ihmisen luo, jonka kaltaiseksi haluat tulla. Jos haluat miljonääriksi, etsi käsiisi miljonääri. Jos haluat huippuviulistiksi, etsiydy parhaan mahdollisen viulistin luo. Ja niin edelleen. Ja jos käyt joogatunneilla, älä vain tule tunnille, tee harjoitusta ja lähde kotiin. Sen sijaan hakeudu puheisiin joogaopettajasi kanssa, kysele häneltä ja vaikka vaan istu hänen kanssaan teellä, sillä hänellä on paljon jaettavaa. Ja sama juttu muiden esikuvaihmisten kanssa; jos hakeudut miljonäärin luo, voit toki kysellä häneltä miten tulla miljonääriksi. Mutta ei sinun välttämättä tarvitse, sillä miljonääriys tarttuu myös muilla tavoin. Ja siksi ei riitä, että luet kirjan Miten tulla miljonääriksi. Kirjan välityksellä vain ylös kirjoitettu tieto välittyy, mutta ei muu miljonääriyteen liittyvä oleminen.

Kundaliinijoogaperinteeseen kuuluu healing-menetelmä, jonka nimi on Sat Nam Rasayan. Kun kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan siirsi tämän menetelmän perinnettä Sat Nam Rasayan –mestari Guru Dev Singhille, tapahtui se hiljaisuuden kautta. Ei sanoja, vain hiljaisuutta. Ja kun Guru Dev oivalsi tietoisuutensa muutoksen kautta mistä oli kyse, ei hänen tarvinnut sanoa mitään. Hän tiesi, ja hän tiesi että myös Yogi Bhajan tiesi että hän tiesi.

Minä olen aina vierastanut niiden luo hakeutumista, joita pidän opettajinani. En halua olla vaivaksi, miksi he minuun aikaansa käyttäisivät. Onneksi kundaliinijoogaopettajani ovat onnistuneet muutamalla ystävällisellä sanalla saamaan minut hakeutumaan heidän seuraansa ihan luontevasti. Jagdeepin sanat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että minun pitäisi tunkea itseni vielä moneen, moneen paikkaan ja monien eri ihmisten luo. Istumaan heidän jalkojensa juureen, ainakin noin kuvainnollisesti, vaikka minulla ei olisi oikeita sanoja ja kysymyksiä valmiiksi mietittynä. Huh, se kuulostaa itseni ylittämiseltä vielä moneen kertaan, siis se, mikä voi toisille olla ihan helppoa ja luontevaa. Ensimmäinen tilaisuus voi olla lähempänä kuin arvaankaan.

6 kommenttia:

Loomis kirjoitti...

On niin vallan tuttua tämä. Hyvin harvoin itseäni häiritsee, jos joku tarvitsee aikaani tai neuvoani (no, ellei se nyt ole siskoni, joka rakastaa jonninjoutavaa lätinää, tai meillä ihan tosielämän esimerkkejä; mies valvoo minua pitempään, mutta tulee herättämään minut yöunilta, jos kissa on tehnyt kakat, tai poikansa tahtoo opetella aamuseitsemältä opetella käyttämään liettä...).
Ehkä se onniin, että läheisiä piinataan ilman tunnontuskia, mutta ns vieraita ihmisiä ei halua häiritä. Minullakin on usein kysymyksiä näistä joogajutuista, mutta harvoin jään niitä opettajalle esittämään. Ja jos joskus jää juttelemaan, aika äkkiä tulee mieleen se "taidan häiritä, hipsinpä tästä tieheni".

Jagdev Kaur kirjoitti...

Juuri näin. Itse en jää joogaopettajilta mitään kyselemään tai heitä muuten vaivaamaan. Mutta sitten kun itse ohjaan tunnin, olen vähän pettynyt kun ihmiset vaan häipyvät tunnin jälkeen. Olisi niin mukava vastailla kysymyksiin tai muuten vaan jutella joogasta.

Kirjuri kirjoitti...

Kiitos tästä hyvästä ja ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta. Kuinka paljon siirrämmekään tätä asennetta lapsiimme? Kuinkahan monesti minäkin olen sen kummemmin käytöstäni ajattelematta tyttäriäni moittinut siitä, että hakeutuvat luokseni pyytämään apua tai kysymään jotain, vaikka osaisivat ja pärjäisivät jo taatusti ilmankin, itsekin.

Loomis kirjoitti...

Tämä nyt melkein ja vähän liittyy tähän keskusteluun, joten here goes:
En millään keksi ratkaisua, asiaan jota ei tosin edes tarvitse ratkaista. Löysin Gabrielle Bernsteinin sivuilta yhden meditaation, jonka hän mainitsee olevan Yogi Bhajanin, ja nimeksi Purify the Subtle Body. En löydä netistä ko meditaatiosta mitään tietoa, eikä se minun vaatimattomasta kirjakokoelmastakaan löydy. Asia kiinnostaa minua, koska olen tehnyt meditaatiota, ja haluaisin tietää, miten Yogi Bhajan on sen opettanut, ja mitä hän on siitä sanonut. Ei tietenkään ole ihan kauhean todennäköistä, että tämä olisi kaikista tuhansista meditaatioista tuttu sinullekaan, mutta jos vaikka olisi...?
Joku tuolla nettisivuilla on esittänytkin kysymyksen, että mistä manuaalista meditaatio löytyy, mutta siihen ei ole vastattu. Ja linkkiä, missä ei tosin näy video, (joka taas löytyy youtubesta):
http://gabbyb.tv/vlogging/a-meditation-for-manifesting

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kirjuri, kiitos kun luit ja kommentoit :)

Loomis, pidän asiaa silmällä, mutta en lupaa mitään. Muutaman kirjan olen jo katsonut, että löytyisikö meditaatio, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ilmoitan jos tärppää.

Loomis kirjoitti...

No, en ole kauhean yllättynyt, ettei ole tuttu sinullekaan, näitähän on niin paljon. Ja kuten mainitsin, ei ole mitään varsinaista syytä, miksi pitäisi saada tietää. Uteliaisuus vain :).