Etsi ihminen jonka kaltaiseksi haluat tulla

Oletko lukenut Sinikka Nopolan kirjan Ei tehrä tästä ny numeroo? Jos olet, tiedät kuinka vaatimattomasti hämäläiset käyttäytyvät. Eila ja Rampe toistelevat kilvan, ettei heidän kummankaan ole ikäissään tarvinnu vaivata ihmisiä. Ja etelänmatkasta raportoiva hämäläismies analysoi tilanteen näin: ”Meitin jääkaappi kai sulaa yäaikaan, kun aamusin on aina lätäkkö lattialla. Emännän miälestä meirän pitäs mennä valittaan, mutta mää oon sitä miältä, että ei kai me ny näin piänestä. Mää sanoin emännälle, että se on sulle hyvää aamuvoimistelua, kun luuttuat sen lattian joka aamu. Kyä se on paree siivota itte, ei näihin etelän siivoojiin kannata luattaa. Ne jättää lattian kuitenkin pualimäräks ja sitten siinä rupee kaikenmaailman homesiänet pesiin.” Ja kun on puhe likan ammatinvalinnasta, etenee juttu näin: ”Kummitätinsä suasitteli kauppaopistoo, mutta me sanottiin, ettei meitin likalla oo erikoisempaa lukupäätä. Leipään kiinni vaan”. Ja: ”Nysse pääsi yliopistoon. Se oli kai vähä ninkun sattuma, sille alalle ei ollu paljo pyrkijöitä.” Ja edelleen: ”Nysse väitteli. Sen ala on varmaan semmonen, että siinä pääsee helposti väitteleen, ei oo tunkosta. Mutta eihän nykymaailmassa mitään töitä saa, vaikka ois tohtori.” Nämä jutut voivat vaikuttaa jotenkin huvittavilta, mutta kun ne kuulostavat tismalleen samalta kuin omien vanhempien jutut, alkaa kirjaa lukiessa selkäpiitä karmia.

Yksi keskeinen elämänasenne, jonka olen kotoani saanut, on se, ettei toisia ihmisiä saa vaivata. Heitä ei saa häiritä, eikä heidän aikaansa saa viedä millään tavalla. Tässä elämäni vaiheessa olen asiasta jo hyvinkin eri mieltä, mutta luulen, että jotakin primaariperheeni asenteesta on jäänyt takaraivooni muhimaan. Ja ehkä juuri siksi minua puhutteli erityisellä tavalla eilisessä Jagdeep Singhin työpajassa se, mitä hän sanoi opettajista ja muista esikuvaihmisistä.

Tunnistan hyvin itsessäni sen, että puuhailen asioita yksin kotona, enkä halua jakaa omia pyrkimyksiäni muiden kanssa ennen kuin olen omasta mielestäni tarpeeksi hyvä. Kuvittelen voivani harjoitella itsekseni, ja sitten näyttää taitoni koko maailmalle, tadaa. En halua häiritä muita, kysyä neuvoa ja opastusta. Mutta juuri niin Jagdeep kehotti tekemään: hakeutumaan sellaisen ihmisen luo, jonka kaltaiseksi haluat tulla. Jos haluat miljonääriksi, etsi käsiisi miljonääri. Jos haluat huippuviulistiksi, etsiydy parhaan mahdollisen viulistin luo. Ja niin edelleen. Ja jos käyt joogatunneilla, älä vain tule tunnille, tee harjoitusta ja lähde kotiin. Sen sijaan hakeudu puheisiin joogaopettajasi kanssa, kysele häneltä ja vaikka vaan istu hänen kanssaan teellä, sillä hänellä on paljon jaettavaa. Ja sama juttu muiden esikuvaihmisten kanssa; jos hakeudut miljonäärin luo, voit toki kysellä häneltä miten tulla miljonääriksi. Mutta ei sinun välttämättä tarvitse, sillä miljonääriys tarttuu myös muilla tavoin. Ja siksi ei riitä, että luet kirjan Miten tulla miljonääriksi. Kirjan välityksellä vain ylös kirjoitettu tieto välittyy, mutta ei muu miljonääriyteen liittyvä oleminen.

Kundaliinijoogaperinteeseen kuuluu healing-menetelmä, jonka nimi on Sat Nam Rasayan. Kun kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan siirsi tämän menetelmän perinnettä Sat Nam Rasayan –mestari Guru Dev Singhille, tapahtui se hiljaisuuden kautta. Ei sanoja, vain hiljaisuutta. Ja kun Guru Dev oivalsi tietoisuutensa muutoksen kautta mistä oli kyse, ei hänen tarvinnut sanoa mitään. Hän tiesi, ja hän tiesi että myös Yogi Bhajan tiesi että hän tiesi.

Minä olen aina vierastanut niiden luo hakeutumista, joita pidän opettajinani. En halua olla vaivaksi, miksi he minuun aikaansa käyttäisivät. Onneksi kundaliinijoogaopettajani ovat onnistuneet muutamalla ystävällisellä sanalla saamaan minut hakeutumaan heidän seuraansa ihan luontevasti. Jagdeepin sanat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että minun pitäisi tunkea itseni vielä moneen, moneen paikkaan ja monien eri ihmisten luo. Istumaan heidän jalkojensa juureen, ainakin noin kuvainnollisesti, vaikka minulla ei olisi oikeita sanoja ja kysymyksiä valmiiksi mietittynä. Huh, se kuulostaa itseni ylittämiseltä vielä moneen kertaan, siis se, mikä voi toisille olla ihan helppoa ja luontevaa. Ensimmäinen tilaisuus voi olla lähempänä kuin arvaankaan.