Arkaparka

Eilen osallistuin integraljoogatunnille, jonka ohjasi Padma Priya Briteistä. En varsinaisesti tuntenut häntä entuudestaan, mutta olin muutaman sähköpostin vaihtanut hänen kanssaan. Kun hän saapui paikalle ennen tunnin alkua, hänet tuntevat ihmiset kävivät tervehtimässä häntä, ja halaamassa. Minäkin olisin voinut mennä tervehtimään, mutta tuntui, ettei sopivaa tilaisuutta vaan tullut. En suinkaan halunnut mennä häiritsemään, kun hän tervehti muita.

Jossain kohtaa minut esiteltiin Padmalle, ja hän halasi minua oikopäätä. Sydämellisen halauksen ja naurunsa lomassa hän moitti minua moneen kertaan ja ihan suorin sanoin ujostelemisestani ja siitä, että lusmusin nurkissa enkä suoraan kävellyt häntä halaamaan, vaikka olin kuulemma sen näköinen, että kaipasin halausta. Vastasin, että asia on työn alla. Niin kuin se onkin. Toki yritän muuttua ihmiseksi, joka ei ole tällainen itseään nolosteleva arkaparka, ja jonka ei tarvitse miettiä, että voinko nyt mennä tervehtimään vai en. Vielä minä en ole sellainen. Ja samaan aikaan yritän hyväksyä itseni tällaisena kuin olen, rakastaa itseäni kaikesta huolimatta. Mutta kyllä tuollainen ujostelu on ihan turhaa, tiedän sen itsekin. Enkä oikein käsitä mistä se tulee, mitkä tilanteet sen herättävät. Kun toisissa tilanteissa olen hyvinkin rohkea ja suoraselkäinen, ja varsinkin suorasanainen. Jopa uusien, outojen ihmisten seurassa. Mutta sitten joissakin toisissa tilanteissa en osaa ollenkaan olla.

Padman joogatunti oli mielenkiintoinen. Hikinenkin, 12 nopeatempoista aurinkotervehdystä sai lämpimäksi. Suurimman osan asanoista tein loppuun asti tai ainakin melkein loppuun. Joihinkin en lähtenyt ollenkaan, niin kuin päälläseisontaan, jota en ole koskaan edes yrittänyt. Niska-hartiaseisonnankin jätin väliin, teen sen yleensä vain silloin kun selkä tuntuu kaikin puolin hyvältä, ja ihan siltä se ei eilen tuntunut. Niinpä laitoin istumatyynyn lantion alle, ja nostin vaan jalat kattoa kohti.

Ja vaikka integraljoogatunneilla on mukava käydä, niin eiväthän ne kundaliinijoogaa ole. Jotenkin vaan minä en täyty integraljoogatunnilla samalla tavalla kuin kundaliinijoogatunnilla. Jotakin jää puuttumaan, jokin viimeinen silaus. En osaa oikein sanoa mitä tai mikä se on, jotakin mikä saa minut hymyilemään ja loistamaan kuin naantalin aurinko kundaliinijoogatunnin jälkeen. Jotakin, minkä puuttumisen integraljoogatunnin jälkeen tajuaa vain siksi, että on sen kokenut kundaliinijoogatunnin jälkeen.