Tänään olen viettänyt lepopäivää.
Menin aamuharjoituksen jälkeen takaisin vuoteeseen, siipan kainaloon vetelemään
hirsiä. Olisin voinut olla menemättäkin, ei minua niin paljon väsyttänyt, mutta
välillä nukkuminen on vaan niin kivaa. Huvinukkumista.
Minulla oli tällä viikolla omat, jo
etukäteen sovitut jooganohjaukset tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Sen
lisäksi sijaistin kollegaa torstaina. Ja lauantaina eli eilen vedin sadhanan,
kun vetovuorossa ollut joogaopettaja pyysi. Eilen oli illalla paikallisten
kundaliinijoogaopettajien tapaaminen. Piipahdin paikalla, kun elokuvien ja
intialaisen ravintolan jälkeen siippa ja ystäväpariskunta suuntasivat baariin. Elokuva
oli tosi hyvä, Leijonasydän. Mutta en varmaan olisi lähtenyt sitä katsomaan,
jos olisin etukäteen tiennyt kuinka paljon väkivaltaa siinä on. Pitkiä pätkiä
piti pitää silmät kiinni. En tosiaan viipynyt opetapaamisessa kauaa, koska
halusin ajoissa nukkumaan. Samasta syystä en jäänyt tekemään pitkää
meditaatiota, joka muilla oli ohjelmassa. Niinpä olin vällyjen välissä taas
hyvissä aloin klo 21.
Päivä on mennyt aika
tavallisissa touhuissa. Pyykinpesua, siivoamista, kaupassakäyntiä, kukkien
kastelua, ja kaikkea sellaista. Siippa katselee formuloita, ja sen jälkeen
ryhdytään ruuanlaittoon. Ihan perusasioita, jotka hyvin palauttavat arkiseen
elämään ja lataavat ensi viikkoa varten. Luvassa on päivätyön puolesta aika
kiireinen viikko. Ihan vähän toivon, että se olisi jo takanapäin.
6 kommenttia:
Olen samaa mieltä Leijonasydämestä, ja samoin, istuin pitkät pätkät silmät kiinni. Pääosien näyttelijät hoitovat roolinsa upeasti, ja varmaankin tämä on tarpeellinen elokuva.
Itse alan vähitellen valmistautua omaan joogaohjaajakoulutukseeni, Se alkaa tammikuussa. Tuntuu kivalta odottaa sitä, ja uskon että edessä on hieno puolentoista vuoden matka. Kyse on lähinnä hathajoogasta ja meditaatiosta.
Hyvää loppuvuotta Sinulle ja kaikille kanssalukijoille :)
Oooh, ihanaa, joogakoulutus edessä! Toivottavasti siitä tulee aivan ihanaa. Ja mitä muuta siitä oikeastaan voisikaan tulla :)
Leijonasydämen kaikki näyttelijät olivat tosi hyviä, enkä ole koskaan nähnyt Franzenin näyttelevän niin hyvin. Eikä voi mitään, mutta elokuvan jälkeen oksetti joka kerta entistäkin enemmän, kun näin nuorilla miehillä niitä isänmaallisia t-paitoja, kai tiedätte.
Luin ensin väärin, että sinulla on sovitut jooganokoset ti, ke ja pe :-D Jäin miettimään, ovatko joogantäyteiset aamuherätyksesi niin kuluttavia, että niitten takia pitää säännöllisiä nokosia ottaa, kunnes luin uudemman kerran.
Voi, alkoi ihan väsyttämään, huvinukkuminen kuulosti erittäin mukavalta ja haluttavalta! Harvoin katson kotimaisia elokuvia ja nyt kun olen kuullut Leijonasydämestä, niin en varmaan edes mieti katsomista. Usein kotimaisissa on raakaa väkivaltaa (toki muissakin) mutta kotimaisissa elokuvissa on usein kaikki niin...lohdutonta.
Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan kyllä opetti, että naisten olisi hyvä ottaa kahdet nokoset päivän mittaan. Sellaiset tosi lyhyet. Ja joskus sellaiset nokoset otankin, mutta nyt ei tosiaan ollut kyse siitä :)
Mutta on iloisia ja ihaniakin kotimaisia elokuvia! Tosin kyllä ne taitaa vähemmistössä olla.
Minä olen pyrkinyt käymään katsomassa vähintään yhden kotimaisen elokuvan vuodessa, mutta välillä tarjonta on ollut niin runsasta, että tavoite on ylittynyt kirkkaasti.
Lähetä kommentti