perjantai 18. huhtikuuta 2014

Laisto



Eilen oli tarjolla pitkä meditaatio ja gongin kuminaa päälle. Ja minä huomaan vielä tänäänkin perustelevani itselleni kaikilla mahdollisilla syillä, miksi en mennyt ja osallistunut meditaatioon. Pääpiirteittäin juttu menee niin, että meditaatio ei tällä kertaa kutsunut minua ollenkaan, varsinkaan sen myöhäinen kellonaika (klo 20-15–21.30). Toki meditaatio olisi ollut mahtava ja siitä olisi tullut hyvä olo, mutta eipä erityisen huono olo tullut siitäkään, että vietin rauhallista iltaa kotona siipan kanssa ja hiljalleen laskeuduin pääsiäisen rauhaan.

Eikä minun tarvitse olla joka hommassa mukana, vaan saan jättää joogaan liittyviä juttuja väliinkin. Tätä yritän tolkuttaa itselleni. Mikä ihmeen velvollisuudentunto yrittää väittää minulle, että meditaatioon olisi pitänyt mennä vaikka ei yhtään huvittanut.

Oikein hyvää pitkäperjantaita ja pääsiäistä kaikille. Ja jos haluatte lukea pääsiäiseen liittyviä henkisiä juttuja, niitä löytyy Enkelimaa-blogista.

4 kommenttia:

hanna o. kirjoitti...

Hih, hauska otsikko. Taitaa tuo 'katumus' tekemättä jättämisestä kertoa lähinnä siitä, miten tärkeää jooga, siihen liittyvät jutut ja erityisesti joogayhteisö on sulle - muiden ihmisten vuoksihan sinne olisit ollut menossa; kannatellaksesi yhteisöä. Tosi hienoa kuulla, että voitit velvollisuudentuntotaiston egosi (tai miten sitä nyt halutaankaan kutsua) kanssa. Tuo on sitä itsen kuuntelua, johon joogan pitäs meitä juuri opastaa. Aurinkoista ja energisoivaa pääsiäistä!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Hanna O. Olet varmasti - taas - ihan oikeassa, ja ihan kauhean kauniiksi sanoiksi puit tuon ajatuksen <3

Sat Miter kirjoitti...

Sattumoisin itsekin tuumailin aamulla, että kaikki velvollisuudet on laiminlyöty ahkerasti tällä viikolla. Tuumasin myös, että annan sen itselleni anteeksi. Meille tuli viime sunnuntaina uusi perheenjäsen, kissavauvan muodossa, ja kaikki energia on mennyt stressatessa miten kaveri sopeutuu meidän laumaan. Ensimmäinen yö meni valvoessa kun nassikka huusi äitiä, ja täytyy sanoa, ettei yövalvomiset ole ollenkaan meikäläisen heiniä. Hah, meidän venekerhon jäsenyyteen kuuluvan yöväijynkin olemme ekan vuoden jälkeen laistaneet maksamalla jollekin tutulle, jolta valvominen sujuu paremmin.
Mitä vielä tulee näihin joogatapahtumiin, itselläni on aina vähän velvollisuudentunnon kaltaista liittyen tapahtumiin, joihin haluaisin osallistua. Tulee vähän sellainen huoli, että järjestetäänkö näitä, jos näissä ei käy. Mutta ei sille mitään voi, ei joka ilta ja aamu voi olla jossain tapahtumassa. Ihmisen pitää myös viettää aikaa siipan kanssa, pestä pyykkiä ja istua sohvalla.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kyllä, siipan kanssa oleilu, pyykkäys ja sohvalla istuskelu on tärkeitä asioita. Ainakin joillekin meistä, tuttavapiiriin mahtuu niitäkin, joille em. toiminnot on tosi vastenmielisiä.

Luulen, että tuo velvollisuudentunnosta osallistuminen on ihan hyvä juttu, jos se ei mene omien sohvalla istumisen tarpeiden edelle. Ja itse asiassa luulen, että se on osa juurikin sitä yhteisön kannattelua, jonka Hanna O. kommentissaan mainitsi.

Oih, kissavauva! Kuulostaa ihanan pörröiseltä. Toivottavasti hänestä tulee ennen pitkää kuvia myös blogiisi :)