Töissä piti saada yksi homma käsistä
pois ja seuraavalle ihmiselle ennen puoltapäivää. Eilen en jaksanut tehdä
mitenkään erityisen pitkää päivää, sillä olin aamupäivällä pitkästä, pitkästä
aikaa jäsenkorjaajalla. Sen tunsin sitten lihaksissani ja olossani, ja tunnen
vielä tänäänkin. Jalat olivat hyvässä kuosissa, mutta niska-hartiaosasto taas
ei. Tiesin sen etukäteen, sillä olo on ollut vähän sellainen, kuin kantaisi
ämmänlänkiä harteillaan koko ajan. Tai niin minä kuvittelen, totta puhuakseni
en ole koskaan kokeillut ämmänlänkiä.
Niin, asiaan. Koska työjuttu piti
saada ajoissa hoidettua, menin tänään aamuvuoroon töihin. Olin siellä klo 6.15.
ja arvatkaa oliko ketään muita. No oli, siivooja. Keitin teetä ja aloin syödä
evääksi ottamaani aamiaista tietokoneen ääressä. Se on vihoviimeistä, kaikki
ruoka katoaa kurkusta alas ilman että siihen kiinnittää minkäänlaista huomiota,
että tietää miltä maistui ja muistinko edes pureskella. Pyrin välttämään koneen
ääressä syömistä, mutta joskus se on pienempi paha. Toisaalta siihen aikaan
päivästä työvire oli mitä parhain, ja töissä tosi rauhallista, ei mitään
häiriötekijöitä. Sain homman valmiiksi ja eteenpäin, eikä ponnistus tuntunut ollenkaan
pahalta. Ja mikä parasta, kohta lounaan jälkeen pääsi lähtemään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti