Enkeleiden kuiskuttelua

Luen parhaillaan irlantilaisen Lorna Byrnen kirjaa Angels in My Hair. Byrne kertoo siinä elämästään, johon on aina kuuluneet enkelit. Lapsena häntä pidettiin koulussa jälkeenjääneenä, koska hän eli vähän eri maailmoissa kuin muut. Maailmoissa, joissa hän seurustelee enkeleiden kanssa. Enkeleiden seura on ollut hänelle jokapäiväistä ja luontevaa ihan pienestä lapsesta asti.

 

 Byrne kuvaa viehättävällä tavalla monia tilanteita, joissa enkelit kuiskivat jonkun henkilön korvaan. Joskus kuiske kuullaan, mutta usein ei. Enkelit voisivat auttaa, mutta jos niiltä sulkee korvansa, ei apu mene perille. Minusta mielikuva enkelistä korvan vieressä on aivan ihana.

Olen jo jonkin aikaa tehnyt aamuisin meditaatiota nimeltä Meditation for Prosperity 1, jolle löytyy vähän hämäävästi muitakin nimiä. Tänään tein sen pidempänä kuin muina aamuina, eli 11 minuutin mittaisena. Se on todella hieno meditaatio, ja olen aiemmin ohjannut sitä tunneillakin melko usein. Kerran, aika pian sen jälkeen kun olin aloittanut joogan ohjaamisen, teetin meditaation ja meditoin mukana. Kävi niin, että ihan huomaamattani livahdin sellaiseen meditatiiviseen tilaan, josta palaaminen kesti hetken aikaa. Piti päättää tunti, ja pyörittelin ipodia kädessäni, mutta Aurinkolaulun etsimisestä ei meinannut tulla yhtään mitään. Vaati todellista pinnistystä että sain mieleeni mitä olin etsimässä ja miten sen saattoi löytää.

Tänä aamuna kävi vähän samalla tavalla. Tein meditaation, ja päätin harjoitukseni. Kävin vielä yläkerrassa vessassa. Me asumme enimmäkseen alakerrassa, ja yläkerrassa lähinnä joogaan ja pesen sekä kuivatan pyykit yläkerran vessassa. Muuta aktiivista ja säännöllistä toimintaa siellä ei oikein ole. Kävin siis vessassa, ja mieleeni juolahti, että siirränpä vessassa jo pitkään pesun jälkeen roikkuneen paidan huoneeseen, jossa olin juuri tehnyt joogaharjoitukseni. Oikein pelästyin, kun avasin huoneen oven. Olin jättänyt kynttilän palamaan kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin kuvan viereen. En käsitä miten niin oli päässyt käymään – tai oikeastaan käsitän, se meditaatio vei minut taas mennessään niin, että skippasin jokapäiväiset loppurutiinini.

Puhalsin kynttilän sammuksiin ja kiitin suojelusenkeliäni. Kiitin ja siunasin häntä. Se taisi olla juuri hän, joka kuiskutteli korvaani, että nyt olisi juuri hyvä aamu paidan siirtämiselle. Kiitin myös itseäni siitä, että pidin korvat auki enkelin kuiskeelle.