keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Frantsilan vappu




Niin se vaan vierähti nopsaan kuusi päivää joogan ja erityisesti tietoisen kommunikoinnin parissa. Vähän on vielä mysteeri, että mitä kyseisestä tason 2 kundaliinijoogaopettajakoulutuksen moduulista haluaisin sanoa. Vuoristorataa oli, mutta en osaa eritellä mikä liittyi omiin prosesseihini ja mikä kurssiin. Monessa kohtaa minulla näytti olevan ihan eri kelat päällä kuin monella muulla. Tehtävät, jotka olivat muista kamalan ihania, olivat minusta ihan kamalia, ja taas päinvastoin. Erityisesti yksi tehtävä sai minut hehkumaan, ja olin aika hämmentynyt kun huomasin, että osa porukoista oli kyyneleet silmissä. Minua ei enää itketä joogan parissa niin kuin ennen muinoin, ehkä olen itkenyt jo tarpeeksi. Kyllä sitä riittikin, vuosiksi. Myös sisäistä kiukuttelua ja jalan polkemista on riittänyt hyvin, joskin viime aikoina sekin on ollut jo vähän vähenemään päin.

Älyttömän kivaa oli kuitenkin tutustua kaikkiin uusiin ihmisiin. Ja tavata vanhoja tuttuja. Ehkä parasta oli kuitenkin mantraaminen ja tanssiminen, musiikki, äänivärähtely. Tai sitten hassut jutut ja kunnon naurut päälle. Keskustelut Frantsilan mahtavien ruokien äärellä, syöminen, syöminen ja syöminen – siis kolme kertaa päivässä.

Joka tapauksessa, koska en osaa sanoa moduulista paljon mitään, annan kuvien puhua puolestaan. Unohdin oikean kameran kotiin, mutta tällaisia sain napsittua kännykällä (jolla en ole ottanut kuvia koskaan aiemmin).

Turbaanin solmimista

 
Me 31 joogia ja joginia vietimme kuusi päivää tässä salissa

Ihana opettajamme Gurudass Kaur

Opettajamme Jivan Mukta
Sen voisin vielä lisätä, että vaikka opettajamme aloittivat yhdessä opettamisen vasta tämän kurssin alussa, sujui se loppujen lopuksi vallan mainiosti. Opettajina he täydensivät toisiaan hienosti.

Hansujot Singh soitti ja mantrasi
Kurssille osallistui yksi kundaliinijoogaopettaja Norjasta, yksi Ruotsista ja Hansujot Singh Saksasta. Lisäksi yksi Suomessa asuva kiinalainen. Toinen opettajamme on amerikkalainen, ja toinen on alun perin Chilestä, mutta asuu Suomessa. Eli kohtuullisen kansainvälinen porukka meillä oli koossa.

Ilahduin erityisesti siitä, että Hansujot oli mukana, sillä hän on taitava muusikko ja omaa kauniin äänen. Hän on julkaissut vaimonsa kanssa useita levyjä nimellä Tera Naam.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Kuulostipas kivalta! Frantsila on muutenkin kiva paikka. Vai kiukuttelua, no, se on hyvä, kun sisäinen kiukku tulee ulos!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Se on totta, sisään padottu kiukku voi helposti vaikka sairastuttaa. Mutta sitten samalla on hyvä löytää jokin hyvä väylä purkaa kiukkuaan, ettei sitä pura toisiin ihmisiin. Tai muuten ei ole ketään ihmistä lähimaillakaan :)