Vartin päästä tulee kanssajoogaaja,
jonka autossa pääsen tapahtumapaikalle. Sinne, missä asumme seuraavat kuusi
päivää joogaten. Meitä on tulossa ihan iso porukka, jos oikein ymmärsin, niin
30 joogia ja meidän 2 opettajaa. Ei tarvitse olla yksin.
Tässä vaiheessa taas se tuttu tunne,
että en haluaisi lähteä minnekään. Olla kotona vaan. Kyllä mieli tästä muuttuu,
tämä on vaan jostain syystä aina minulle vähän vaikea vaihe, kaikessa
menemisessä ja lähtemisessä. Kuuluu asiaan.
Kuumeisesti mietin mitä olen
unohtanut pakata mukaan. Vaikka keksisinkin, ei pakaaseihin oikein mahdu enää
mitään. Hirveä määrä tavaraa, vaikka kuinka yritän matkustaa kevyesti. Tai ehkä
se vaan tuntuu siltä, kun kaksi istumatyynyä vie kassissa niin ison tilan.
Joka tapauksessa, oikein mukavaa
vappua kaikille.
3 kommenttia:
Odotan vallan mielenkiinnolla, palailetko sieltä väsytettynä, suomittuna ja ego murskana :)
Tunnistan tuon haluttomuuden lähteä itsessänikin, viime viikonloppuna matkustin Göteborgin joogafestivaaleille ihan varta vasten tapaamaan opettajaa, jonka tyylistä pidän itse kovasti - sellainen kepeä ja iloinen, ja samalla syvällinen ja harras. No, matkaa edeltävänä yönä heräsin kurkku kipeänä ja sitten tuntuikin, että joogaviikonloppun on viimeinen asia, jota kaipaisiin siihen hätään.
Oli muuten jännä huomata ruotsalaisten joogien kyselevän opettajalta, että mistä tuollaisia samanlaisia opettajia löytäisi täältä pohjoisestakin. Kuulemma ruotsissa on paljon jähmeitä, ilottomia ja ankaria opettajia, nimenomaan kundaliinijoogan saralla siis.
Olenkohan koskaan kysynyt sinulta, oletko koskaan ajatellut matkustavasi amerikanmantereen solstice-festivaaleille?
Olin lapseni vanhempainillassa, lähtevät Saksaan. Opettaja sanoi: lähtekää tyhjin laukuin. Se oli jollain tavalla hienosti sanottu. Syvällistä jopa:)
Joogaopettajista tuli mieleen Kylli Kukk. Apua, toivottavasti en ole ihan moukka... Kylli sanoi joskus kauan sitten Oliviassa, että rakastamisen voi aloittaa kivistä, koska se on helpompaa. Siitä sitten pääsee laajentamaan.
Sat Miter, ego on vielä yhtenä kappaleena, mutta voi olla että se vähän muutti muotoaan :)
Jokin minussa joutui koville, mutta se jokin löytyi vähän yllättävältä taholta. Ja tämän enempää minusta ei saa irti ennen kuin olen ehtinyt kunnolla miettiä asiaa.
En muista oletko kysynyt solstice-ajatuksistani. Hienoahan se olisi, mutta mitään vakavia ajatuksia siihen suuntaan minulla ei ole vielä ollut. Ja se olisi sitten ihan ehdottomasti winter solstice.
Sorvatar, tietenkään et ole moukka. Kylli näyttää olevan nyt vähän joka lehdessä ja kaikissa paikoissa, hän saa edustaa suurin piirtein kaikkea joogaa. Eipä mikään ihme, hän kun on sellainen joogan ruumiillistuma, niin kuin oma opettajani joskus sanoi.
Matkalle tyhjin laukuin ja rakastakaa edes kiviä - kyllä, kyllä!
Lähetä kommentti