lauantai 4. huhtikuuta 2015

Negatiivisuudesta



Vähän epäilin, että tuleeko sadhanaan ketään, kun on pääsiäinen. Tuli, ei tarvinnut olla yksin.

Jäätiin juttelemaan teekupin ääreen sadhanan jälkeen, niin kuin monesti jäämme. Yksi jogini kertoi, että hän oli ollut yhteismeditaatiossa, ja oli vähän hämillään sen jälkeen. Tai niin ainakin tulkitsin. Hän ei tunnistanut sitä yltiöpositiivista asennetta ja puhetta, joka meditaatiotapahtumaa oli leimannut. Se ei ole häntä, hän ei ole sellainen.

Niinpä. Tosi usein me samastumme meidän negatiivisiin ja pessimistisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Luulemme, että ne on se meidän juttu, ne kertovat kuka ja millaisia me olemme. Mutta se ei ole totta. Ne negatiiviset ajatukset voi oikein hyvin päästää menemään, niistä voi irrottautua ja keskittyä siihen, ketä ja millaisia me ihan oikeasti olemme. Se voi yllättää, ja se voi olla vähän pelottavaakin, mutta ennen muuta se on palkitsevaa.

Kannattaa myös miettiä, mitä ihmettä me negatiivisuudella teemme ja mihin me sitä tarvitsemme. Palkitseeko se meidät, kantaako se meitä eteenpäin elämässä. Onko se elämän tarkoitus. (Joillekin tuntuu olevan…) Vai voisimmeko pikkuhiljaa valita toisin ja jättää negatiivisuuden sikseen.

Kaiken tämän sanottuani haluan huomauttaa, että tässä kirjoittaa entinen umpimielinen vastarannankiiski, jonka lasi oli aina puoliksi tyhjä, maapallo tuhoutumisen partaalla ja kaikki lopultakin ihan turhaa.