Eilisen postauksen otsikko viittasi
reippailuun, mutta kyllä se niin on, että laiskotteluksi on mennyt koko
pääsiäinen. Ja hyvä niin, juuri sen tarpeessa olinkin. Olen esimerkiksi mennyt
joka aamu joogaharjoituksen jälkeen takaisin nukkumaan. Sen lisäksi olen torkahdellut
välillä sohvalla, välillä nojatuolissa. Että mistä sitä unta riittääkin.
Näyttää riittävän, ja pahoin pelkään, että huomennakin alkaa aamun joogaharjoituksen
jälkeen silmät lupsahdella kiinni, vaikka pitäisi ryhtyä pirteänä uuteen
päivään.
Monena vuonna ollaan käytetty
pääsiäinen pihatöiden tekemiseen, mutta nyt onneksi vältyttiin siltäkin. Piha
on vielä liian kostea ja pehmeä, ei sinne kannata mennä tallustelemaan.
Tällaiseen laiskotteluun voisi vaikka
tottua. Ja samalla kun sanon näin, tiedän varsin hyvin, että aika pian alkaisi
pitkästyttää, jos tällaisena jatkuisi elämä. Ei muuta kuin huomenna reippaana töihin, niin kauan kuin töitä
riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti