Tässä päiväänä eräänä piti taas muistuttaa mieleen, mikä on joogan tarkoitus. Siis se ihan perimmäinen tarkoitus. Kundaliinijoogassa on kaikenlaisia harjoitussarjoja, jotka kohdistuvat sinne ja tänne, ja toki niillä on juuri se tarkoituksensa. Mutta loppujen lopuksi kaikkien fyysisten joogaharjoitusten tarkoitus on valmistaa meitä meditoimaan. Ne huoltavat kehoa, että me jaksamme meditoida. Yksinkertaista. Mistään rasvanpoltosta joogassa ei siis ole kyse, vaikka voi sitä siihenkin käyttää.
Seuraava kysymys sitten tietenkin on, että mikä on meditaation tarkoitus. Ja jälleen, meditaatio tekee meille kaikennäköistä, tekee esimerkiksi pysyviä muutoksia meidän aivoihin. En millään muista mistä silmiini tai korviini osui juttu, jonka mukaan tutkijat olivat mitanneet ihmisiltä niiden aivojen osa-alueiden aktiivisuutta, jotka ovat yhteydessä onnellisuuteen. He ottivat mittaukseen mukaan myös munkkeja, jotka ovat meditoineet tuhansia ja taas tuhansia tunteja. Näiden munkkien kanssa tutkijat joutuivat heti aluksi vaikeuksiin, sillä heidän mitta-asteikkonsa loppui kesken. Johtopäätös oli, että nämä munkit olivat mittaamattoman onnellisia.
Meditaation perimmäinen tarkoitus on ekstaasi. Ensi kuulemalta se kuulostaa jotenkin itsekkäältä ja hedonistiselta. Mutta kun seuraa ajatusta, jonka mukaan henkinen kasvu on sitä, että on onnellinen, olosuhteista huolimatta, ekstaasi on ihan luoteva osa henkistä kehitystä.
Sitä odotellessa. Jos ei ekstaasi kolahda kohdalle vielä tässä elämässä, niin ehkä jo seuraavassa. Seuraavassa elämässä voisi koettaa muistaa aloittaa meditoinnin jo nuorena, nyt pääsi venähtämään vähän turhan pitkäksi sen aloittaminen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti