Ei, blogi ei ole jäänyt heitteille.
Nyt vaan ei ole kauheasti annettavaa, kirjoitettavaa. Se johtuu varmastikin
ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin minulle on jotenkin siunaantunut nyt monta
joogaan läheisemmin tai kaukaisemmin liittyvää kirjoitustehtävää. Aivan mukavia
tehtäviä kaikki, mutta huomaan, että blogiin ei nyt sitten enää riitä kauheasti
kirjoitettavaa.
Minusta on tosi hienoa kun minulta
kysytään, että kirjoittaisitko joogaan liittyen sitä ja tätä. Totta kai kirjoitan,
tosi mielelläni, jos vaan aikataulu ja muut käytännön asiat antavat siihen
mahdollisuuden. Ihan mahtavaa olisi vielä joskus saada myös sellaisia joogisia
kirjoitustehtäviä, joista maksetaan edes jokin nimellinen korvaus. Siihen asti
suhtaudun kirjoitteluun sevana eli selfless servinginä, yhden sortin vapaaehtoistyönä.
Toinen asia, joka ei nyt innosta
blogipostauksiin, on vapun kundaliinijoogaopettajakoulutus. Oletettavasti
kirjoitan sen herättämistä ajatuksista jossain vaiheessa, mutta nyt taitaa
asiat vielä myllääntyä päässäni niin kuin pesukoneen pyörityksessä. Odotetaan
linkousta ja ohjelman loppumista, sitten sieltä voi ehkä saada jotain uloskin.
2 kommenttia:
Minullakin kestää usein varsin kauan, ennen kuin osaan sanoa mitä mieltä olen jostain tapahtumasta tai koulutuksesta. Omalla kohdalla se johtuu siitä, että hyvin luontaisesti vastustan kaikkea uutta, ja sellaista joka karkaa muoavuusalueelta. Joskus pitää kuulostella hyvä tovi, ennen kuin tietää järkytykseltään oliko kokemus hyvä vai huono :)
Hyvä oli kokemus, siitä olen ollut koko ajan ihan varma. Mutta noin muuten olen vähän kuin halolla päähän lyöty. Salamaniskun saanut. Hämmstelen vaan, että mitä tapahtui.
Esimerkki: olen ihan alusta asti ollut täysin varma siitä, että kundaliinijooga on minun juttu, ja siihen olen paljon elämässäni panostanut. Koulutuksessa tuli päivä, jolloin kylmän rauhallisesti ajattelin, että minun pitää lopettaa kundaliinijooga. Mitä ihmettä, mistä se tuli? Ja minne se meni? Aivan käsittämätön kokemus, jota en ymmärrä ollenkaan.
Lähetä kommentti