Satu Rommin kirja Monsuunimantroja
kirvoittaa näköjään kirjoitettavaa useammaksikin päiväksi. Eilen moitin Rommin
kriittisyyttä ja tiettyä yksisilmäisyyttä, mutta totuuden nimissä sanottakoon,
että olen Rommin kanssa monen asian suhteen samoillakin linjoilla.
Rommi kirjoittaa: ”Näistä asioista
keskusteleminen on hankalaa, koska monien modernien joogaajien mielestä jooga
tarkoittaa sitä, ettei mitään saa arvostella eikä mistään saa keskustella
kriittisesti: asiallinenkin kritiikki on ’epäjoogimaista’ sillä ’kaikki on
joogaa’ ja ’kaikki on rakkautta’. ’Kaikki on joogaa’ on todella ovela
iskulause, koska se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa
seurauksista piittaamatta.” (s. 133–134).
Näin Rommi puolustautuu jo valmiiksi
oman kritiikkinsä kritisoijia vastaan, ja pyrkii viemään heidän argumenteiltaan
terän. Näppärää. Olen ihan samaa mieltä, että Rommin esiin nostamista asioista
keskusteleminen on vaikeaa. Mutta samalla en pidä Rommin valitsemaa linjaa erityisen
rakentavana tapana osallistua keskusteluun.
Joka tapauksessa se, mistä olen samaa mieltä Rommin kanssa on, että kaikki ei todellakaan ole joogaa.
Miten ihmeessä kaikki voisikaan olla joogaa, sillä samalla logiikalla yhtään
mikään ei ole joogaa. Muistan keskustelleeni (väitelleeni?) tähän liittyvästä
asiasta kundaliinijoogaopettajakollegan kanssa. Hän oli sitä mieltä, että
hiihtäminen on joogaa. Minusta hiihtäminen ei ole joogaa, hiihtäminen on
hiihtämistä ja jooga on joogaa. Samalla logiikalla en pidä Mika Myllylää tai
Marja-Riitta Kirvesniemeä erityisen suurina joogeina heidän hiihtotaustansa
takia. Toki hiihtää voi joogisesti, ja oikeastaan melkein mitä tahansa voi
tehdä joogisesti, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi joogaa.
Miettikää nyt. Otetaan esimerkiksi
jotakin äärimmäistä, vaikka palkkasoturin tai eläinten teurastajan työ. Onko se
joogaa? Ehkä ei. Onko se joogaa, jos he työssään keskittyvät hengitykseensä? No
ehkä ei siltikään, vai mitä mieltä olette.
En ole myöskään ihan varma Rommin
logiikasta, jonka mukaan ajatuksesta että kaikki on joogaa, seuraa se, että
kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa seurauksista välittämättä. Tai sitten en
vaan tavoita hänen ajatustaan. Sillä ei kai sen ajatuksen hyväksyminen, että
kaikki on joogaa, tarkoita että karma ei enää jollakin kummallisella tavalla
toimi. Vai onko jooga jotenkin karman ulkopuolinen asia? Ei kai sentään, vaikka
karmaansa voikin joogan avulla puhdistaa.
4 kommenttia:
Kyllä minä ymmärrän tuon "kaikki on joogaa" -ajatuksen, vaikka ymmärrän kyllä myös pointtisi. :) Kaikkeen elämässä voi suhtautua kuten harjoitukseen ja omaan keskukseensa keskittyen. Jopa palkkamurhaajan tai teurastajan työhön, vaikka varmaankin tietoisuuden kasvaessa ryhtyisi etsimään tietä ulos moisesta uraputkesta. Mielestäni myös kritiikki voi olla joogaa. Jooga on myös totuuteen pyrkimistä, yksilön ja suuremman kokonaisuuden tasolla.
Okei. Hmm.
Ehkä tämä minun ajatukseni on vain semanttista niuhotusta. Mutta sanat ja käsitteet ovat tärkeitä, niiden(kin) avulla me luomme todellisuutta, samalla kun yritämme ymmärtää sitä.
Anonyymi, joo siinä mielessä kuin jo kirjoitin, ja sinäkin, eli että kaiken ja mitä tahansa voi tehdä joogisesti, ikään kuin joogaharjoituksena. Mutta minusta se, että teurastaja tekee työnsä joogisesti, omaan keskukseensa keskittyen ja pyrkien totuuteen, ei minusta tee hänen työstään joogaa. Tai sanotaan niin, että minä en silti kutsuisi hänen työtään joogaksi. Minusta teurastajan työ on teurastamista, riippumatta siitä, miten hän työnsä tekee.
Aikamoista käsitteellistä sotkua seuraa siitä, jos joogisesti tehty teurastajan työ onkin joogaa, mutta "tavallisesti" tehty teurastajan työ ei ole joogaa vaan teurastamista.
Eiks jooga ole liitto? Liitto kaiken kanssa? kai sitä voi teurastella täysin nykyhetkessä oleskellen. Ja jos joogassa pyritään pois dualismista kohti kaiken yhteyttä niin silloinhan myöskään ei mitään oikeata ja värää ole? tai ne on yhtäaikaa kaikessa.
Oikea ja äärähän on siis olemassa vain sitä jotain taustaa vasten. Esimerkiksi eloonjäämmisen kannalta voi tehdä oikeita tai vääriä ratkaisuja erämaassa. Esimerkiksi oman virtsan juominen. Mutta ei se teko ole muuta kuin teko. Kontekstissa se muuttuu oikeaksi tai vääräksi.
Ja luultaasti mäkin olen väärässä
mutta sitten jos puhutaan että mikä on sitä joogaa, jota tehdään matolla ja meditoidessa niin joo, ehkä siihen joogaan ei kuulu pyövelin kirves
Kyllä, käsittääkseni sanskritinkielinen, joogaa tarkoittava sana tarkoittaa liittoa. Mutta vähän erilaisia tulkintoja näkee siitä, että liitto minkä kanssa. Jumalan, korkeimman itsen vai minkä. Tietenkin voi ajatella, että kaikki on yhtä, Ek Ong Kaar, jolloin liitto varmastikin tarkoittaa tosiaan liittoa kaiken kanssa.
Olen samaa mieltä siitä, että teurastajan työtä voi tehdä keskittyen tähän hetkeen. Mutta tekeekö se teurastamisesta joogaa, on toinen juttu. Edelleen semanttisin perustein olen sitä mieltä, että ei. Ja samalla pitäisi varmaankin määritellä, että mikä sitten on joogaa. Mikä tekee joogasta joogaa? Määrittely on hurjan vaikea tehtävä, minusta ainakin. Jos periaate olisi se, että joogaa on keskittynyt läsnäolo tässä hetkessä, ei syvä meditointi välttämättä enää mahdu joogan määritelmään. Silloin voi olla jossakin ihan kertakaikkisen muualla kuin tässä hetkessä.
Toinen Salvian kommentin herättämä kysymys on, voiko teurastajan työtä tehdä niin, että se ei vahingoita tekijäänsä millään tasolla. Mielelläni vastaisin, että voi, mutta en oikein osaa perustella vastaustani. Jotenkin lähtisin ehkä siitä, että koska me kaikki emme voi olla kasvissyöjiä, vaan jotkut tarvitsevat lihaa pysyäkseen hengissä ja toimintakuntoisina, tarvitaan myös teurastajia. Ja siksi jonkun on siinä ammatissa toimittava, eikä se voi olla lähtökohtaisesti vahingollista.
Menee kyllä aika musta tuntuu -osastolle nämä jutut. Mutta hauska pohtia tällaisiakin välillä :)
Lähetä kommentti