maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kesän suorittamisesta



Ei sille mitään voi, en vielä osaa elää kesiä niin joogisesti, että en suorittaisi tiettyjä asioita. Nyt puhutaan lähinnä mattojen ja ikkunoiden pesusta sekä marjojen pakastamisesta. Vaikka näiden toimintojen tekeminen itsessään voi olla ihan hauskaa, loppujen lopuksi, ja niistä voi löytää tietyn meditatiivisen moodin, on ne silti tehtäviä jokakesäisellä listalla. Sillä listalla, jonka mieluiten unohtaisin. Mutta hyvin tiedän, että sitten talvella harmittaa likaiset ikkunat ja matot, jos ne jää pesemättä. Ja erityisen paljon ottaa päähän, jos ei ole pakastemarjoja – silloin sätin itseäni harmistuksissani niin paljon, että varmasti tiedän, mitä pitää tehdä seuraavana kesänä.

Joka tapauksessa, nyt on matot pestyinä yläkerrassa odottamassa lattioiden pesua loppukesällä, ja mattojen levittämistä lattialle. Kesällä on niin paljon projekteja kesken ja ramppaamista paljain jaloin tai kengät jalassa sisälle ja ulos, ettei puhtaita mattoja kannata laittaa lattialle. Ikkunat on pesty, paitsi rappusissa ja yläkerrassa. Ne voi jäädäkin pesemättä, mutta parempi olisi jos ei jäisi. Pesimme siipan kanssa yhdessä alakerran ikkunat, ja minä vaihdoin pitkästä aikaa verhot. En ole erityisen innokas verhojen vaihtelija, täällä ei vaihdu gardiinit edes joka vuosi.

Nyt sitten odotellaan, että mustikat kypsyy. Mansikoita voisi kai alkaa jo pakastaa, mutta taidan odotella niidenkin kanssa vielä. Litra mansikoita kuuluu päivittäiseen ruokavaliooni tässä vaiheessa vuotta, mutta pakastamaan innostun yleensä vasta kun sato alkaa jo olla lopuillaan.

Seuraava toimenpide: pyöräily automarkettiin ruokaostoksille. Sinne siis. Hyvää ja stressitöntä kesää teillekin.

2 kommenttia:

hanna o. kirjoitti...

Kovin kuullostaa tutuilta nämä kesäsuorittamispohdintasi. Itse sain juuri suoritetuksi mansikoiden pakastusoperaation. Hilloaminen olisi vielä edessä. Hohhoi! Miksi me ei osata pakastaa, hillota, pestä, puunata joogisesti?!?!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Niinpä! Jotenkin pitäisi muuttaa omaa suhtautumista näihin hommiin. Mutta miten, se ei ole ihan selvillä. Tulee mieleen Yogi Bhajan, joka pesi Amritsarin Kultaisen temppelin lattioita. Että miten sitä saisi mattojen ja ikkunoiden pesuun ja mansikoiden pakastamiseen samanlaisen otteen, kuin hänellä oli temppelin lattioita luututessaan.

Sikäli kävi hyvin, että minulle on nyt tuoneet monetkin ihmiset mansikoita kotiin asti. Ensin tuli ämpärillinen, sitten vähän vähemmän, eli olen päässyt jo hyviään pakastamisen alkuun. Kiitos heille.