Syksy

Aamulla töihin kävellessä ilma oli lämmin ja pehmeä kuin mikä. Lähiseudun vaahterat tarjoilivat parasta väriloistoaan. Kylläpä meitä on hellitty ihanilla syyssäillä, auringonpaisteella ja kaikilla niillä herkuilla, jota syksy vaan voi antaa. 

Mutta kyllä se tästä vielä muuttuu. Veikkaan, että pian ilma on täynnä pieniä nupinauloja, jotka pistelevät kasvot tunnottomiksi. Tuuli tuivertaa kaikkien vaatteiden läpi luihin ja ytimiin. Puiden lehdet ovat muisto vaan, eikä värejä enää ole, on vain harmaa ja musta.

Mutta siinähän se kauneus onkin, kaiken katoavaisuudessa. Hetkessä, jossa on syytä elää niin voimakkaasti kuin vain voi, sillä se on pian ohi.