torstai 31. tammikuuta 2013

Muistikatkoja



Olen ollut tämän viikon töissä, ja mielestäni oli ihan hyvä ratkaisu olla hakematta lisää sairauslomaa. Tosin töissä huomaan, että keskittymiskykyni ei ole paras mahdollinen, vaan tarvitsen paljon sellaisia taukoja, jolloin vaan tuijottelen kaukaisuuteen. Lisäksi osa muististani jäi sairaalaan, eikä ole vielä tullut takaisin. Välillä päässä vaan lyö tyhjää, en saa sieltä ulos jotakin minkä tiedän muistavani mutta en vaan muista. Tähän asti ne ovat olleet ihan merkityksettömiä asioita, mutta nytpä en tiedä joko pitäisi huolestua.

Olin eilen homeopaattini vastaanotolla. Hänellä on pankkikortille maksupääte, mutta se on aina vähän renkannut eikä ole koskaan toiminut moitteettomasti ainakaan minun kortin kanssa. Eilen se pyysi tunnusluvun uudestaan ja uudestaan, ja minä näppäilin. Kunnes kone sanoi, että pin lukittu, ja alkoi tulostaa sellaista allekirjoitettavaa kuittia.

Lähdin homeopaatilta ja menin lähimmälle pankkiautomaatille kokeilemaan toimiiko kortti siellä. Näpyttelin tunnusluvun, minkä jälkeen automaatti keskeytti toiminnon ja sanoi että tunnusluku oli väärin. Kävelin pankkiin tiedustelemaan mistä tällaisessa voi olla kysymys. Pankkisetä kysyi, voinko olla niin että olen näpytellyt väärän tunnusluvun. Totta kai niin voi olla. Mutta en kerta kaikkiaan tajua miten se voisi olla niin. Minulla on maailman helpoin tunnusluku, ja se sama on ollut jo monta vuotta. Miten nyt yhtäkkiä muistaisin sen väärin. Pankkisetä kysyi, haluanko yrittää vielä oikeaa tunnuslukua. En, sillä luulen koko ajan tietäväni mikä on oikea tunnusluku, enkä millään tajua miten voisin yrittää jotakin muuta tunnuslukua. Vai pitäisikö minun lähteä summassa arvailemaan mikä se voisi olla? Pankkisetä totesi, ettei kortin tunnusluku voi muuttua tuosta noin vaan. Se on se sama luku kuin ennenkin. Kai minä sen ymmärrän, mutta en ymmärrä koko tätä tilannetta, että miten niin se ei ole se numerosarja jonka minä niin hyvin luulen muistavani ja osaan unissanikin.

Pankkisetä tilasi minulle uuden tunnusluvun korttiini. Se tulee joskus ensi viikolla. Siihen asti joudun pärjäämään toisella kortilla, jota en yleensä käytä. Se on varakortti, jonka tunnusluvun olen unohtanut, mutta ainakin olen säilyttänyt numerosarjan tunnistamattomassa muodossa. Eli opettelin ja tankkasin päähäni varakortin tunnusluvun, toivottavasti sen kanssa ei käy mitenkään hullusti.

En vieläkään käsitä miten näin voi käydä. Kyllä muistikatkoja on ollut, mutta niiden yhteydessä olen itse huomannut ja tajunnut, että nyt en muista. Korttiepisodin yhteydessä luulin muistavani. Mutta enkö sittenkään muistanut oikein? Vai voiko kortille tapahtua jotakin hassua ja kummallista? Pankkisedän mielestä ei voi.

4 kommenttia:

Tarja kirjoitti...

Ihana realiteetin kyseenalaistaminen! Just tuollasista seikkailuista mä tykkään :)

Mutta täytyy kyllä sanoa, että raskauden aikana ja vähän sen jälkeenkin aivot on hyllyllä. Muistille ja logiikalle voi sanoa joksikin aikaa hyvästit, tunteiden vuoristorata on se hallitsevin juttu. Mistä sitä tietää, mikä kohta sinun päässäsi on naksahtanut... En tiedä, onko se lohdutus vai uhkaus, mutta kaikki palautuu ajan myötä kohdalleen. (Paitsi että mä en ikinä löytänyt niitä kenkiä, jotka katos raskauden aikaan...)

Jagdev Kaur kirjoitti...

En kyllä huomannut että muisti olisi pätkinyt raskauden aikana, mutta sen jälkeen kyllä. Ehkä se olisi tullut kuvaan vasta myöhemmin, en tiedä.

Tänään lukitsin itseni työhuoneen ulkopuolelle. Onneksi yleisavain löytyy samasta rakennuksesta.

Tarja kirjoitti...

Tällanen teoria tuli mieleen: Mitäs jos naisten päähän on rakennettu unohdus-mekanismi, että yksikään nainen suostuu tulemaan toisen kerran raskaaksi synnytyksen tai keskenmenon kärsimysten jälkeen. Ettei se jäisi yhteen kokemukseen tyyliin "tää on nyt nähty, ei kiitos toistoa tästä". Ja että siinä sivussa saattaa unohtua tunnusnumerot ja avaimet ja kengät.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Tarja, ei hullumpi teoria. Minusta kuulostaa ihan loogiselta ja uskottavalta. Sama kai pätee synnytykseen, jonka yksityiskohdat ainakin kivun osalta käsittääkseni unohtuu, tai ainakin jotenkin haalistuu.