Taas on käyty avartumassa
matkustelemalla. Kohteena oli Lontoo, sillä se on jotenkin päässyt jäämään
minun matkoillani väliin. Olen Isossa-Britanniassa ollut sekä työ- että
lomamatkoilla, mutta en koskaan aiemmin Lontoossa. Ja kaikki muuthan ovat
siellä käyneet jo teini-iässä kielikurssiensa yhteydessä, eikö vaan.
 |
| Kyllä, kävimme myös Tower Bridgessä. Sieltä oli hyvät näköalat, mutta kiinnostavinta oli sillan konehuone. |
Lontoo oli sateinen ja kuuma,
helteinen, ruuhkainen, järkyttävän meluisa, kiireinen, likainen ja täynnä
turisteja. Näimme paljon vaikka emme kaikkein tavanomaisimmissa turistikohteissa
viihtyneetkään, ja vielä paljon enemmän jäi näkemättä. Ajelimme tunnelbanalla
ympäri ämpäri, ja söimme päivälliseksi Tescosta ostettua ruokaa, jonka
lämmitimme hotellihuoneen täydellisessä keittiössä.
 |
| Keittiö piiloutui näppärästi sermin taakse, jos sermin halusi vetää keittiön eteen. Huomaa kuvassa myös minun oikea käsi, jota en nyt jaksanut rajata pois. |
Ja voi niitä Tescon
kasvisruokavalikoimia! Nam! Kokonainen vegeosasto pakastehyllyssä, ja eineksiä
jos vaikka minkälaisia. Ihania salaatteja ja tuoreita hedelmiä valmiiksi
paloiteltuna. Ei niin, ettenkö voisi itsekin hedelmäni paloitella, mutta aina
ei jaksaisi taistella vaikkapa ananaksen tai mangon kanssa vaan todetakseen,
että se on sisältä syömäkelvoton. Kasvisruokaa oli pubeissa ja muissa
lounaspaikoissamme tosi hyvin tarjolla, ja se oli kertakaikkisen herkullista.
Eikä vaan pakollinen riesa, niin kuin se tuntuu monessa suomalaisessa paikassa
olevan. Esimerkiksi kun palasimme viime yönä kotiin, söimme junassa lämmintä
ruokaa. Kasvisvaihtoehtona oli kasvisjambalaya, kiitos siitä VR:n tytäryhtiö Avecra,
mutta se vaan oli kertakaikkisen pahaa mössöä. Huh, vieläkin puistattaa.
Iso-Britannia ei ole erityisen
tunnettu kulinaristisista (omituinen sana, kirjoitetaanko se noin?) nautinnoistaan,
mutta niin vaan kävi, että ruoka oli iso, iloinen yllätys. Moni muu asia
Lontoossa olikin tuttu tv:stä, ja siksi eivät jaksaneet kiinnostaa. Mutta ihan
kauheasti kaikkea kivaa siellä oli silti, varsinkaan Greenwitchiin emme ehtineet
tutustua niin hyvin kuin olisin halunnut, pyörähdimme siellä vaan.
Observatorio, merimuseo ja Cutty Sark jäivät odottelemaan seuraavaa kertaa.
4 kommenttia:
Olen jo vuosia sitten joutunut toteamaan, että kulttuuriannistaan huolimatta kaupunkilomat eivät ole kaltaistani jöröjukkaa varten - meteli ja hälinä eivät houkuttele ollenkaan.
Kokemukseni mukaan useimmissa euromaissa kasvisruoan perään kyseleminen on vähän kuin vitsi, saattaa sitä saada, mutta iljettävää mönjää se on. Pääsisikin NAUTTIMAAN kasvisruoasta matkalla! Olen luvannut itselleni, että seuraavat synttärit oikeuttavat kauan kaipailemaani Walesin matkaan, jospa sitten!
Oih, Walesiin. Siellä en ole ollut, ja Skotlannin matkallakin olin vielä sekasyöjä. Sellainen mielikuva jäi, että peruna ja pekoni olivat ne peruselintarvikkeet, joiden varaan ruuanlaitto perustui.
Briteissä kuitenkin on imperiumin perintönä jonkinlainen ymmärrys erilaisista ruokakulttuureista, mutta se ei taida ulottua koko saarivaltakuntaan. Enkä tiedä onko sillä vaikutusta, että "meidän" Tesco oli hyvin monikulttuurisella asuinalueella.
Välillä loma on mennyt pelkällä spaghetilla, ketsupilla ja salaatilla. Ja välillä kiukuttaa se, että kasvissyöjien kuvitellaan olevan laihdutuskuurilla, ja annokset ovat tyyliä kaksi heinää ristissä lautasella. Onneksi monissa paikoissa saa henkilökunnan kanssa ystävällisesti neuvottelemalla ihan kunnollisen annoksen, kun tietää mitä siihen haluaa. Usein minut on pelastanut se, että syön mielelläni kananmunia. Tosin ei se omelettikaan monena päivänä peräkkäin uppoa.
:-D Lontoossa (josta mieheni Suomeen muutti) on kyllä puolensa, mm. tuo kasvisruoan äärettömän valtavan tajunnanräjäyttävä saatavuus.
Minä jätin Lontoossa ravaamisen elämänvaiheen kuitenkin tyytyväisenä taakseni, sillä äärettömän valtavan häiritsevissä mittasuhteissa on siellä myös loputon osta-osta-omista-nauti -tykitys, ja monien asukkaitten mielenmaisema on kaiken sen hajottama.
Kasvissyöjän kauhuksi voin muuten omien kokemusteni joukosta mainita Serbian ;-) Tosin löytyi siitäkin maasta yksi kasvisravintola kun oikein etsi.
Ymmärrän hyvin, Rouva K, ettet kaipaa Lontoossa ramppaamista. En minäkään siellä haluaisi olla pitkää aikaa, tai käydä usein. Varsinkin metrossa istuessa tuli usein mieleen, että miten nämä ihmiset voivat oikeasti elää täällä. Ja silti Lontoo oli minulle turistina pikemminkin positiivinen yllätys, kuin huono kokemus.
Voisin kuvitella, että entisen itäblokin maat ovat monet aika hankalia kasvissyöjille. Eräät ystäväni kävivät Venäjällä, ja heillä oli mukana venäjänkielinen lappu, jossa luki että he ovat kasvissyöjiä eivätkä syö lihaa, kalaa, verta, sisäelimiä jne. Tämän lapun kanssa ruokailut olivat sujuneet ihan hyvin.
Itse olin joskus työmatkalla Puolassa (olen varmasti kertonut tämän jutun, mutta tulkoon nyt kertauksena), ja olin etukäteen ilmoittanut olevani kasvissyöjä. Itse asiassa söin silloin vielä lihaa, mutta koska olen kalalle allerginen, ajattelin esiintyä kasvissyöjänä jotta en joutuisi kiusallisiin tilanteisiin kalaruuan kanssa. Vaan eikö mitä, heti kättelyssä kasvissyöjille oli lounaaksi lohitäytteinen leipä. Puolassa siis kasvissyöjät syövät kalaa, ja niinhän Suomessakin monet tekevät. Minä vaihdoin statukseni vegaaniksi sen matkan ajaksi.
Lähetä kommentti