Kyllä se ihan oikein on kirjoitettu,
tuo otsikko. Ei nyt ole aiheena mitkään tunnetilat vaan se, että on syksy ja
vilu. Ja viluttaa vähän väliä, noin oudokseltaan, kun ei taas ole tottunut
tällaisiin lämpötiloihin ja pohjatuuleen. Kelit ottivat sellaisen harppauksen
kylmempää kohti, että minulla jäi yhden vahvuinen takki kokonaan välistä, kun
piti heti vaihtaa lämpimämpään. Joulukaktukset ja pelargoniat olen jo kuskannut
sisälle, etteivät ne jäädy. Runkoruusu saa vielä olla, se kukkii täyttä päätä,
eikä ole vielä älynnyt heittää lehtiään maahan.
Sisällä olen napsautellut kesän
kiinni olleet lattialämmitykset kaikki päälle. Silti tuntuu, että kotona on
paikoitellen tosi kylmä. Esimerkiksi rappusissa, joita ei lämmitetä yhtä lämpimäksi
kuin yläkerta ja alakerta. Tai alakerta meillä lämpimin on, ei yläkertaakaan
ihan niin lämpimäksi lämmitetä, kun siellä ei juuri oleskella. Paitsi minä joka
aamu, kun teen joogaharjoitustani, mutta ei tunnin takia kannata lämmittää
tilaa 20 asteeseen. Meillä on kesäisen mattojen pesun jäljiltä pidetty
lattioita paljaina, ja matot ovat odottaneet puhtaina rullalla syksyn
saapumista. Eilen pesin jo osan lattioista, ja levittelin mattoja pestyille
lattioille. Yritän huomenna ehtiä pesemään loput, niin saadaan matot joka
paikkaan. Ja mukava mäntysuovan tuulahdus hetkeksi leijumaan ilmaan.
Niin että antaa tulla vaan, syksy,
täällä ollaan valmiina. Eilen jo räntääkin vähän sateli, ikään kuin
varoitukseksi. Pitäisikö kaivaa jo lumikola kellarista? Sitten oltaisiin ihan
todella hyvin varustautuneita talven tuloon.
7 kommenttia:
No niin viluttaa! Mehän ollaan siirrytty kerrostalosta erilliseen, ja on tämä shokki, kun kotona tuulee. Sähköä kuluu kuukaudessa saman verran kuin ennen vuodessa. Eikä olla edes vielä laitettu lattialämmityksiä päälle...
Kaipaan jo takaisin hyvin hoidettuun, varjeltuun ja lämmitettyyn kerrostaloyhtiöön. Ja mitäpä hätää tässä, toiveeni toteutuu kun miehen lapset ovat lentäneet pesästä. Nyt täytyy vaan kaivaa villasukkia esiin. Hah! Olemme aina äitini kanssa naureskelleet kaikenlaisille paituleille ja oloasuille, nyt huomaan mihin niitä tarvitaan :).
Ja tuo ajatus lumenluonnista...nostaa palan kurkkuun...
Kovilla pakkasilla kaipaan kerrostaloon minäkin, mutta jos sellaisessa vierailen, tuntuu että tukehdun. Kun on kuitenkin jollakin lailla tottunut siihen, että sisällä tuulee, vaikka siitä välillä kärsiikin. Ja toden totta, pattereita voisi kääntää isommalle sitä mukaa kun kylmenee, mutta kun tuntuu niin pahalta se sähkön törsääminen lämmittämiseen. Olemme kyllä vaihtaneet ulko-ovet kunnollisiin - vanhoista paistoi päivä läpi - ja nyt vesi lämpiää sähkön lisäksi auringolla. Eli sänkönkulutus on laskussa, enkä siltikään raaski lämmittää niin paljon kuin vanhat luuni lämpöä kaipaisivat. Vaan minäkin kaivan niitä villasukkia ja huopia esiin, tyylistä viis.
Viluttaa se kerrostaloyhtiössäkin, jos sattuu asumaan tällaisessa aatamin aikuisessa, jossa koneellisen ilmastoinnin imemä ilma korvautuu ovien ja ikkunoiden pielistä falskaamalla eli tuulemalla. Villasukat ja pitkäpunttiset on siis kaivettu täälläkin esiin ja kovasti ymmärretään vilutusta. Onneksi meikäläisellä on talvella mahdollisuus evakuoitua miesystävän täystiiviiseen kerrostaloasuntoon, joten eiköhän tämä tästä. Sitä ennen kumarrus villalle ja käytännöllisyys kunniaan!
No näinhän se on :). Kiitos lampaille!
Tosiaan Hanna, sinun luonasi ei tule sitä tukehtumisen tunnetta, joka yleensä valtaa puutaloasujan täystiiviissä kerrostalossa. Lampaat on kyllä hyvä keksintö, ja varsinkin niiden villa :)
Syksyn tullen menetän vakiomeditaatiopaikkani: parvekkeella vällyjen allakin alkaa huomio paeta meditaatiopolusta ruumiin viluun. Siinä sitten ahtaudutaan milloin mihinkin tiiviisti täyteen pakatun pikku kämpän kolkkaan ja muistellaan neljän vuodenajan hyviä puolia. Vaikkapa sitä, miten vähän Suomessa on tuhohyönteisiä. Ja ajatellaan kiitollisuudella suomalaisia rakentajia, jotka osaavat eristää, ja ymmärtävää ilmapiiriä, jossa pidetään itsestäänselvänä että joka talossa on tarpeeksi lämmin. Talvi on lopultakin paljon kylmempi ja kurjempi vaikkapa Lontoossa, missä köyhillä ei ole edes varaa lisälämmitykseen.
Onneksi nyt on jo taas pahin viluttaminen helpottanut, kun ilmat vähän lämpenivät uudelleen, ja pohjatuuli kääntyi. Vuodenajat on ihan mahtava juttu, talvikin, mutta välillä kylmyys vaan pääsee yllättämään.
Lähetä kommentti