Ihana päivä!

Eilen tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Järjestyksessään ensimmäinen oli käyntini Matti Kuuselan energiahoidossa. Tosi vaikea kuvata millaista se oli, varsinkin kun en nyt välttämättä halua kertoa teille kaikkein yksityisimpiä asioitani. Ja yksityistä se oli, välillä tuntui, niin kuin olisin luvatta tirkistellyt omia elämiäni. Sillä niihinkin vilkaistiin, siis niihin aiempiin, joita en edes tiedä muistavani. Tuollaisen kokemuksen jälkeen heräsi ihan uudella tavalla kysymys siitä, mikä tekee minusta minut. Sillä enhän minä ollut minä edellisissä elämissäni juuri minä, vaan joku muu. Vaikka tietenkin tietty jatkuvuus elämien välillä onkin. Joogafilosofiasta tiedän, että se on se sielu, joka pysyy ja on samaa elämästä toiseen, muu muuttuu. Ja se tieto tietenkin auttaa, vaikka rajallisesti, kun alkaa miettiä että mitä yhteistä – ja mitä mieltä – kaikkien näiden tyyppien touhuilla on ollut ja on.

Ja koko ajan jokin pieni osa minusta pitää auki sitä vaihtoehtoa, että en minä oikeasti ”muistanut” mitään edellisiä elämiä, vaan oma mieleni tuotti tästä hetkestä käsin jotakin mielekkäitä välähdyksiä, jotka voi kukin tulkita miten haluaa. Se on se skeptikko minussa. Se, joka sanoo, että olipas huuhaata ja humpuukia. Mutta sitä skeptikkokaan ei voi kieltää eikä mitätöidä, että koko hoidosta jäi ihan tavattoman hyvä ja autuas olo. Niin hyvä olo, että sitä on vähän vaikea sanoin kuvata.

Toinen merkittävä asia eilen oli se, että tapasin kolme tämän blogin lukijaa. Tai kolme kundaliinijoogaajaa, joiden olemassaolosta olin tullut tietoiseksi blogin kautta. Ihania ihmisiä, voi hyvä tavaton sentään! En tiedä onko se joogassa vai joogan myötä tulevassa henkisyydessä vai missä se juttu, joka saa olon tosi helpoksi toisten joogaihmisten kanssa ihan heti ensi sekunneista asti. Parissa tunnissa ehdimme juoda teetä, tutustua ainakin vähän, ja suunnitella seuraavaa tapaamista. Siitä lisää myöhemmin.