perjantai 18. lokakuuta 2013

Ihana päivä!

Eilen tapahtui kaksi merkittävää asiaa. Järjestyksessään ensimmäinen oli käyntini Matti Kuuselan energiahoidossa. Tosi vaikea kuvata millaista se oli, varsinkin kun en nyt välttämättä halua kertoa teille kaikkein yksityisimpiä asioitani. Ja yksityistä se oli, välillä tuntui, niin kuin olisin luvatta tirkistellyt omia elämiäni. Sillä niihinkin vilkaistiin, siis niihin aiempiin, joita en edes tiedä muistavani. Tuollaisen kokemuksen jälkeen heräsi ihan uudella tavalla kysymys siitä, mikä tekee minusta minut. Sillä enhän minä ollut minä edellisissä elämissäni juuri minä, vaan joku muu. Vaikka tietenkin tietty jatkuvuus elämien välillä onkin. Joogafilosofiasta tiedän, että se on se sielu, joka pysyy ja on samaa elämästä toiseen, muu muuttuu. Ja se tieto tietenkin auttaa, vaikka rajallisesti, kun alkaa miettiä että mitä yhteistä – ja mitä mieltä – kaikkien näiden tyyppien touhuilla on ollut ja on.

Ja koko ajan jokin pieni osa minusta pitää auki sitä vaihtoehtoa, että en minä oikeasti ”muistanut” mitään edellisiä elämiä, vaan oma mieleni tuotti tästä hetkestä käsin jotakin mielekkäitä välähdyksiä, jotka voi kukin tulkita miten haluaa. Se on se skeptikko minussa. Se, joka sanoo, että olipas huuhaata ja humpuukia. Mutta sitä skeptikkokaan ei voi kieltää eikä mitätöidä, että koko hoidosta jäi ihan tavattoman hyvä ja autuas olo. Niin hyvä olo, että sitä on vähän vaikea sanoin kuvata.

Toinen merkittävä asia eilen oli se, että tapasin kolme tämän blogin lukijaa. Tai kolme kundaliinijoogaajaa, joiden olemassaolosta olin tullut tietoiseksi blogin kautta. Ihania ihmisiä, voi hyvä tavaton sentään! En tiedä onko se joogassa vai joogan myötä tulevassa henkisyydessä vai missä se juttu, joka saa olon tosi helpoksi toisten joogaihmisten kanssa ihan heti ensi sekunneista asti. Parissa tunnissa ehdimme juoda teetä, tutustua ainakin vähän, ja suunnitella seuraavaa tapaamista. Siitä lisää myöhemmin.

5 kommenttia:

Kirjuri kirjoitti...

Minuakin noitten kysymysten pohtiminen kiehtoo. Ajattelen, että mieltymykset ja pelot, joihin olemme takertuneet, seuraavat meitä elämästä toiseen ja rakentavat meille persoonan, joka voi muistuttaa aika lailla sitä edellistä, vaikka ruumis olisikin erilainen.

Guruni varoittaa olemasta liian innostunut edellisistä elämistä, koska sellainen on menneessä rämpimistä. Hän oli oikein positiivinen jos joku hänen seuraajistaan ei uskonut reinkarnaatioon, koska silloin on ihan erilainen tuli hännän alla hengellisen kehityksen kanssa.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Olen vähän samaa mieltä siinä, ettei edellisten elämien penkominen vain uteliaisuuden takia tai viihdyttääkseen itseään ole oikein hyvä juttu. Kai siihen on syynsä, ettei niitä yleensä muisteta. Mutta menneisyydestä ennen tätä elämää voi käydä hakemassa apuja tähän päivään, niin kuin minä tein. Varsinkin jos niitä takertumisia on kerääntynyt, ja ne vaikeuttavat elämistä.

Satu kirjoitti...

Täälläkin on fiilistelty eilistä tapaamista! Itselläni ei ole montaakaan ihmistä, joiden kanssa pääsisi joogajuttuja jakamaan. Se minun blogi löytyy osoitteesta oivallustenpolulla.blogspot.fi. Hyvää viikonloppua!

Sat Miter kirjoitti...

Onpa osoittautunut kumman haastavaksi tämä tietokoneen avaaminen! Lähti jo reilu viikko sitten ipadi vaihtoon, ja aina kun avaa tietokoneen, onkin jo unohtanut, miksi sen on avannut...jotenkin täytyy alkaa treenaamaan muistia, kun ei se ainakaan sillä treenaannu, että on paljon muistettavaa :). Kyllä olikin mukava päästä pälisemään joogasta, ja nimenomaan kundaliinijoogasta!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Joogan jälkeen heti seuraavaksi mukavinta on puhua joogasta ja kirjoittaa joogasta. Myös joogasta lukeminen on ihan kärkipäässä listalla :D

Kiitos Satu blogisi osoitteesta.

Loomis, eihän vaan kyse ole siitä, että muistisi tarvitsisi stressinpurkua toimiakseen paremmin.