Tänään alkoi virallisesti meidän
pyöräilykausi. Toki olen ja ollaan ajeltu kauppaan ja muuta pientä ajoa.
Pääsääntöisesti olen ajanut meidän uudella pyörällä, joka jäi syksyllä
esittelemättä. Eli tässä tulee, minun ja siipan yhteinen lyhyiden matkojen
ajoon ja asiointiin tarkoitettu mummopyörä:
Tarkemmin sanottuna se on Nopsa Comfort.
Tosi näpsäkkä kaupunkiajossa, koska ajoasento on niin pysty, runko matala ja
vauhti hidas. Ja ihan samoista syistä sillä ei oikein huvita lähteä yhtään pidemmälle
lenkille, jos ei ole pakko.
Tänään siis otin kunnon pyörän alle,
eli Tunturin hybridin. Lähdettiin ajelemaan ei nyt ihan oikeaa off-roadia, vaan
kaupungin ulkoilureittiä. Muitakin oli liikkeellä, ja kyllä huomasi taas
jalankulkijoista, että he ovat unohtaneet miten kevyen liikenteen väylillä
kuljetaan. Kun polkupyörä voi tulla koska vaan edestä tai takaa, ja vieläpä
ihan hyvällä vauhdilla. Mutta ei, osa kävelijöistä hortoili ihan miten sattuu
keskellä väylää. No, nopsaan he taas tottuvat kulkemaan sivussa.
Reitin varrella kukki näsiä, jota
piti pysähtyä kuvaamaan.
En ole ennen näsiää nähnyt siinä
kohdassa. Joko siinä ei ole aiemmin ollut, tai sitten olen katsellut ihan
muualle. Sitten taas toisaalta ihan toisaalla, missä olen joskus näsiää nähnyt
kukassa, en ole sitä bongannut enää muutamaan vuoteen. Vaeltavatko ne?
Meidän kohteena oli kaupungin
laitamilla sijaitsevan ravintolan terassi. Se on pyöräilijäystävällinen paikka,
eikä siellä katsota kieroon pölyisiä ja hikisiä ajajia, vaikka sisällä ihmiset
syövät juhlabuffettia pyhävaatteissaan. Siellä saa myös aina välillä
alkoholitonta siideriä, niin kuin tänäänkin. Ensimmäisen kerran sitä oli
myynnissä ihan vaan siksi, että edellisenä päivänä paikassa oli juhlittu
uskovaisten häitä. Kiitos vaan uskovaisille, että minäkin saan alkoholitonta
siideriä.
Kyseinen terassi on mukava kohde myös
siksi, että sinne voi ajaa juurikin metsän läpi, ja takaisin teitä pitkin. Tai
toisin päin, valinta riippuu aina tuulen suunnasta, sillä vastatuuleen
kannattaa ajaa metsässä. Koko lenkki tuntui ihan älyttömän helpolta ajaa,
kiitos hyvän pyöräni. Kilometrejä ei tullut kuin 26, mutta ei kevään ekalla
lenkillä tarvitse enempää tullakaan. Tärkeintä on se, että nyt taas löytyi
kipinä ajaa, kun se tuntui niin mukavalta ja helpolta. Terassilla jo ihan vähän
puhelimme kesälomasta ja siitä, mihin voisimme silloin pyöräillä.
Jokin aika sitten oli sanomalehdessä
juttu, jossa kerrottiin että jokaista Suomessa myytyä uutta autoa kohti täällä
ostetaan kolme uutta polkupyörää. Jutussa mainittiin myös, että naiset ovat
kuitenkin huonoja ostamaan uusia fillareita; monet ajelevat rippilahjaksi
saamillaan menopeleillä, joita ei ole kunnolla huollettu ehkä koskaan. Kun teillä
katselee millaisia pyöriä tulee vastaan, voi olettaa lehtijutun olevan ihan
totta. Niinpä, hyvät naiset, ostakaa itsellenne kunnollinen polkupyörä, jos
ajelette vähänkään pidempiä matkoja. Ja kun alla on kunnon pyörä, niitä
pidempiä matkoja tulee ajeltua. Ostakaa vaikka useampi pyörä, jos tarvitsette
erikseen kaupunkipyörän ja matkapyörän tai jotain muuta. Älkää kursailko ja
olko vaatimattomia, se ei kaunista ketään vaan tekee pyöräilystä tuskaa. Kunnon
pyörä, hyvät ajohousut sekä muut varusteet, ja mies eteen tuulta halkomaan. Ja
ei kun menoksi.
6 kommenttia:
Hienoa, että pyöräilykautenne on korkattu. Meillä ajateltiin korkata tänään. Olen ihan täysin samaa mieltä, että kunnolliset pehmustetut pyöräilyhousut pitää olla, jos ajelee yhtään pidempiä matkoja. Housujen hinta saattaa ensin hirvittää, mutta voi sitä helpotuksen määrää, kun pääsee ajamaan pehmustetuilla housuilla. Ei enää kipua ja hankaumia. Ja housut kestää vuosia, jos niitä huoltaa oikein. Nih! :-)
Tänään pitäisikin olla paremmat pyöräilykelit kuin eilen, eli ei muuta kuin mukavia ajoja.
Ja kyllä, nimenomaan, pyöräilyhousut tai -sortsit on ihan pakollinen varuste. Yhtään ei kannata miettiä miltä ne näyttää (epämuodikkailta) tai tuntuu (kuin olisi vaipat housuissa), sillä ne tosiaankin pelastaa monelta tuskalta. Meille niitä on kerääntynyt aika monet, on ostettu aina kun on nähty alennuksessa. Onneksi minä ja siippa voimme käyttää samoja, eli ei tarvitse olla erikseen sun ja mun.
Ah mikä ihana pyöräilypääsiäinen tosiaan! Ja kyllä - vaippahousut ne olla pitää. Tosin nekään eivät pelastaneet ekojen ajojen tuskalta. Nimimerkillä eilinen ensilenkki venähti vähän turhan pitkäksi, eikä tänäänkään maltettu pysyä poissa radalta. No, tulipahan luontevasti harjoiteltua alempaa ajoasentoa crossarilla, kun se mukavasti helpotti hiukan pyrstöpainetta... :)
Voi hitsi Sirppu, nyt alkaa tosissaan kutkutella kun kuulee, että jotkut on päässeet ajelemaan kahtena päivänä. Meillä sukulointi ja pihatyöt vähän häiritsi pyöräilyä. Mutta perässä tullaan, crossarit on vielä tältä keväältä korkkaamatta.
Ja juu, ei ne pyöräilyhousut silti ihmeitä tee. About sata kilometriä on mulla (loppukesästä!) sellainen päivämatka, jonka jälkeen alkaa tosissaan itkettää kun satulassa istuminen sattuu niin vietävästi ;-)
Voi hyvänen aika sentään! sait aikaiseksi oikein selän suoristuksen, kun aloin miettimään, etten koskaan, EN KOSKAAN, ole miettinyt fillariani. Vaan aina harmittaa, kun otan sen esille. Jotenkin tulee hiki ja väsy jo niin kuin valmiiksi. Mulla on mummani, siis todella vanha fillari, sen ulkomuodon takia ja koskaan en ole miettinyt, että voisiko sitä omistaa kunnon pyöränkin! Hyvä omallani on ajaa, asento on hyvä mutta nyt kun näin tuon lasketun rungonkin, niin olisi varmaan aika munkin miettiä, että voisi ostaa uuden fillarin! Maastopyörästä olen päässyt eroon mutta että aivan normaalinkiin ajeluun voisi olla hyvä pyörä. HYVÄ pyörä. Kiitos jutustasi!!
Hih, kiitos itsellesi. Voisiko uusi fillari olla käyttöpyörä, ja mumman vanha pyörä sellainen antiikkinen, jota esittelet ajelemalla pyhisin kylillä? Tuli vaan mieleen. Pyöräily on kyllä niin mukavaa, ettei sen iloa kannata pilata vihapidolla pyörällä.
Lähetä kommentti