sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Off-roadia ja on-roadia



Tänään alkoi virallisesti meidän pyöräilykausi. Toki olen ja ollaan ajeltu kauppaan ja muuta pientä ajoa. Pääsääntöisesti olen ajanut meidän uudella pyörällä, joka jäi syksyllä esittelemättä. Eli tässä tulee, minun ja siipan yhteinen lyhyiden matkojen ajoon ja asiointiin tarkoitettu mummopyörä:

 
Tarkemmin sanottuna se on Nopsa Comfort. Tosi näpsäkkä kaupunkiajossa, koska ajoasento on niin pysty, runko matala ja vauhti hidas. Ja ihan samoista syistä sillä ei oikein huvita lähteä yhtään pidemmälle lenkille, jos ei ole pakko.

Tänään siis otin kunnon pyörän alle, eli Tunturin hybridin. Lähdettiin ajelemaan ei nyt ihan oikeaa off-roadia, vaan kaupungin ulkoilureittiä. Muitakin oli liikkeellä, ja kyllä huomasi taas jalankulkijoista, että he ovat unohtaneet miten kevyen liikenteen väylillä kuljetaan. Kun polkupyörä voi tulla koska vaan edestä tai takaa, ja vieläpä ihan hyvällä vauhdilla. Mutta ei, osa kävelijöistä hortoili ihan miten sattuu keskellä väylää. No, nopsaan he taas tottuvat kulkemaan sivussa.

Reitin varrella kukki näsiä, jota piti pysähtyä kuvaamaan.


En ole ennen näsiää nähnyt siinä kohdassa. Joko siinä ei ole aiemmin ollut, tai sitten olen katsellut ihan muualle. Sitten taas toisaalta ihan toisaalla, missä olen joskus näsiää nähnyt kukassa, en ole sitä bongannut enää muutamaan vuoteen. Vaeltavatko ne?

Meidän kohteena oli kaupungin laitamilla sijaitsevan ravintolan terassi. Se on pyöräilijäystävällinen paikka, eikä siellä katsota kieroon pölyisiä ja hikisiä ajajia, vaikka sisällä ihmiset syövät juhlabuffettia pyhävaatteissaan. Siellä saa myös aina välillä alkoholitonta siideriä, niin kuin tänäänkin. Ensimmäisen kerran sitä oli myynnissä ihan vaan siksi, että edellisenä päivänä paikassa oli juhlittu uskovaisten häitä. Kiitos vaan uskovaisille, että minäkin saan alkoholitonta siideriä.

Kyseinen terassi on mukava kohde myös siksi, että sinne voi ajaa juurikin metsän läpi, ja takaisin teitä pitkin. Tai toisin päin, valinta riippuu aina tuulen suunnasta, sillä vastatuuleen kannattaa ajaa metsässä. Koko lenkki tuntui ihan älyttömän helpolta ajaa, kiitos hyvän pyöräni. Kilometrejä ei tullut kuin 26, mutta ei kevään ekalla lenkillä tarvitse enempää tullakaan. Tärkeintä on se, että nyt taas löytyi kipinä ajaa, kun se tuntui niin mukavalta ja helpolta. Terassilla jo ihan vähän puhelimme kesälomasta ja siitä, mihin voisimme silloin pyöräillä.

Jokin aika sitten oli sanomalehdessä juttu, jossa kerrottiin että jokaista Suomessa myytyä uutta autoa kohti täällä ostetaan kolme uutta polkupyörää. Jutussa mainittiin myös, että naiset ovat kuitenkin huonoja ostamaan uusia fillareita; monet ajelevat rippilahjaksi saamillaan menopeleillä, joita ei ole kunnolla huollettu ehkä koskaan. Kun teillä katselee millaisia pyöriä tulee vastaan, voi olettaa lehtijutun olevan ihan totta. Niinpä, hyvät naiset, ostakaa itsellenne kunnollinen polkupyörä, jos ajelette vähänkään pidempiä matkoja. Ja kun alla on kunnon pyörä, niitä pidempiä matkoja tulee ajeltua. Ostakaa vaikka useampi pyörä, jos tarvitsette erikseen kaupunkipyörän ja matkapyörän tai jotain muuta. Älkää kursailko ja olko vaatimattomia, se ei kaunista ketään vaan tekee pyöräilystä tuskaa. Kunnon pyörä, hyvät ajohousut sekä muut varusteet, ja mies eteen tuulta halkomaan. Ja ei kun menoksi.

6 kommenttia:

hanna o. kirjoitti...

Hienoa, että pyöräilykautenne on korkattu. Meillä ajateltiin korkata tänään. Olen ihan täysin samaa mieltä, että kunnolliset pehmustetut pyöräilyhousut pitää olla, jos ajelee yhtään pidempiä matkoja. Housujen hinta saattaa ensin hirvittää, mutta voi sitä helpotuksen määrää, kun pääsee ajamaan pehmustetuilla housuilla. Ei enää kipua ja hankaumia. Ja housut kestää vuosia, jos niitä huoltaa oikein. Nih! :-)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Tänään pitäisikin olla paremmat pyöräilykelit kuin eilen, eli ei muuta kuin mukavia ajoja.

Ja kyllä, nimenomaan, pyöräilyhousut tai -sortsit on ihan pakollinen varuste. Yhtään ei kannata miettiä miltä ne näyttää (epämuodikkailta) tai tuntuu (kuin olisi vaipat housuissa), sillä ne tosiaankin pelastaa monelta tuskalta. Meille niitä on kerääntynyt aika monet, on ostettu aina kun on nähty alennuksessa. Onneksi minä ja siippa voimme käyttää samoja, eli ei tarvitse olla erikseen sun ja mun.

Sirppu kirjoitti...

Ah mikä ihana pyöräilypääsiäinen tosiaan! Ja kyllä - vaippahousut ne olla pitää. Tosin nekään eivät pelastaneet ekojen ajojen tuskalta. Nimimerkillä eilinen ensilenkki venähti vähän turhan pitkäksi, eikä tänäänkään maltettu pysyä poissa radalta. No, tulipahan luontevasti harjoiteltua alempaa ajoasentoa crossarilla, kun se mukavasti helpotti hiukan pyrstöpainetta... :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Voi hitsi Sirppu, nyt alkaa tosissaan kutkutella kun kuulee, että jotkut on päässeet ajelemaan kahtena päivänä. Meillä sukulointi ja pihatyöt vähän häiritsi pyöräilyä. Mutta perässä tullaan, crossarit on vielä tältä keväältä korkkaamatta.

Ja juu, ei ne pyöräilyhousut silti ihmeitä tee. About sata kilometriä on mulla (loppukesästä!) sellainen päivämatka, jonka jälkeen alkaa tosissaan itkettää kun satulassa istuminen sattuu niin vietävästi ;-)

vilukissi kirjoitti...

Voi hyvänen aika sentään! sait aikaiseksi oikein selän suoristuksen, kun aloin miettimään, etten koskaan, EN KOSKAAN, ole miettinyt fillariani. Vaan aina harmittaa, kun otan sen esille. Jotenkin tulee hiki ja väsy jo niin kuin valmiiksi. Mulla on mummani, siis todella vanha fillari, sen ulkomuodon takia ja koskaan en ole miettinyt, että voisiko sitä omistaa kunnon pyöränkin! Hyvä omallani on ajaa, asento on hyvä mutta nyt kun näin tuon lasketun rungonkin, niin olisi varmaan aika munkin miettiä, että voisi ostaa uuden fillarin! Maastopyörästä olen päässyt eroon mutta että aivan normaalinkiin ajeluun voisi olla hyvä pyörä. HYVÄ pyörä. Kiitos jutustasi!!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Hih, kiitos itsellesi. Voisiko uusi fillari olla käyttöpyörä, ja mumman vanha pyörä sellainen antiikkinen, jota esittelet ajelemalla pyhisin kylillä? Tuli vaan mieleen. Pyöräily on kyllä niin mukavaa, ettei sen iloa kannata pilata vihapidolla pyörällä.