Minulla oli mahdollisuus päästä ihan
yksityiseen gongisessioon, jossa toinen kundaliinijoogaopettaja soitteli gongia
ihan vaan minulle. Arvatkaa käytinkö tilaisuuden? No ilman muuta!
Olen muutaman kerran aiemminkin ollut
joko ihan nimenomaisessa gongirentoutuksessa, tai retriitissä, jossa
harjoitussarjan jälkeen rentoutumisen aikana on soitettu gongia. Tosi mukavia
kokemuksia jokainen. Olen aina kokenut gongin tosi miellyttävänä, joskin
voimakkaana, totta kai. Gongin ääntä ei oikein voi vastustaa, vaan se tulee ja
vie mennessään. Vai miten sitä nyt kuvaisi. Gongin resonointi on tosi voimakasta,
ja joskus on eri kehon osat lähteneet värähtelemään gongin mukaan ihan niin,
että se on tuntunut äänen mukaan tärisemisenä. Ja kun gongin soitossa tulee
jokin kohta, jossa ääni on oikein voimakas, tuntuu kuin se kulkisi koko kehon
läpi niin, ettei mikään kohta jää käsittelemättä.
Ei mikään ihme ettei gongia soiteta kun paikalla on raskaana olevia naisia tai pieniä lapsia. Heille gongi on yksinkertaisesti liian voimakas.
Gongin ääni on paitsi hyvin
rentouttava, myös parantava. Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin sanoin:
“The gong is very simple. It is an inter-vibratory
system. It is the sound of Creativity itself. The gong is nothing more, nothing
less. One who plays the gong plays the universe. The gong is not an ordinary
thing to play. Out of it came all music, all sounds, and all words. The sound of
the gong is the nucleus of the Word.”
Sain kokeilla myös gongin
soittamista. Se oli aika hurjaa. Minun piti vain vähän testata, mutta
soittelinkin pienen hetken. Kollega neuvoi peruslyönnit ja kohdat, joihin voi
lyödä. Siitä se sitten alkoi, ja tuntui että se en ollut ollenkaan minä, joka
sitä gongia soittelin. Jostain ihan muualta tuli rytmi, ja kohdat joihin löin,
ja voimakkuus.
Jos kiinnostaa gongi, sen perusteita
selitetään täällä.
Tänään käytiin pienellä
pyörälenkillä, ja voi vitsi miten vaikeaa oli polkea. Ei kulkenut, ei yhtään,
vaan joka paikkaan sattui. Tuntui että välillä sattui johonkin niin syvälle,
ettei ne kohdat olleet enää minun kehossakaan, vaan vieläkin syvemmällä. Vähän
tuntui masentavalta, mutta sitten muistutin itseäni että olen tällä viikolla
käynyt vyöhyketerapiassa ja homeopaatilla, joka muutti lääkitykseni uudeksi.
Lisäksi olen ollut gongihoidossa, mitä ei pidä myöskään väheksyä. Ei mikään
ihme, ettei keho ollut huippuvireessä – siellä on varmasti kaikenlaista menossa
– ja kaiken huipuksi alkoi koivuallergia muistutella itsestään. Onneksi se meni
kotona ohi, kun hoidin itseäni homeopaattisilla lääkkeillä.
Ajoimme 30 kilometrin lenkin, enkä
olisi yhtään enempää halunnutkaan tällä kertaa. Pyörätiet olivat ruuhkaiset,
niin paljon ihmisiä oli lähtenyt pyöräilemään. Oletteko muuten huomanneet,
kuinka paljon Bianchi-merkkisiä (maantie)pyöriä on liikkeellä juuri
sunnuntaisin? Osa niistä on helppo tunnistaa Bianchin omasta celeste-väristä,
mutta tavaksi on muutenkin tullut katsoa vastaan tulevien ja ohi ajavien
pyörien merkki. Biancheja on sunnuntaisin liikkeellä tosi paljon, eikä siinä
mitään, hyvä että niillä ajetaan. Sitä minä vaan ihmettelen, että missä ne
Bianchit ovat muina viikonpäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti