Aamupäivällä oli sen verran
sateetonta – sääennusteesta huolimatta – että me ryntäsimme pihamaalle
kaivamaan syreenin juuria ylös. Työkaluina lapiot, rautakanki ja rälläkkä. Aikamoista
hommaa, onneksi syreenillä on pehmeät juuret. Saimme puolen puskan juuret ylös
ennen kuin alkoi sataa, puolet jäi vielä seuraavaan kertaan. Eipä sitä hommaa
olisi yhtenä päivänä enempää jaksanutkaan, tällainen ruumiilliseen työhön
tottumaton ihminen.
Sen verran oli vielä puhtia jäljellä,
että tartuin sisällä maalisutiin. Ulkoeteisessä on ovi, jonka takana on portaat
kellariin. Portaiden yläpäähän on talven mittaan asenneltu ylimääräisiä paneelinpätkiä,
joita on jäänyt joistain edellisistä remonteista. Vielä oli jäljellä myös
valkoista paneelikattomaalia, jolla maalasin meidän olohuoneen katon jonakin
vuonna. Ei siis muuta kuin suti käteen. Maalaaminen on ihan älyttömän mukavaa
hommaa.
Näiden hommien jälkeen kävikin sitten
vanhanaikaisesti, ja sammuin sohvalle. Heräsin, kun siippa alkoi kolistella
keittiössä ruuanlaiton kanssa.
Italian ympäriajon eilisellä etapilla
suomalainen Jussi Veikkanen ajoi parhaan sijoituksensa, kun hän oli kuudes. Tosin
hän luuli voittavansa, ja tuuletti asianmukaisesti maaliviivan ylittäessään. Hän
ei ole ensimmäinen joka on erehtynyt; ei voi olla helppoa pysyä mukana
laskuissa siitä, kuinka monta ajajaa on oman eturenkaan etupuolella, kun ajaa
pitkää matkaa ja välillä jossakin tajunnan rajamailla. Toivottavasti Jussi
vielä joskus voittaakin etapin, ja pääsee nauttimaan voittajan fiiliksistä
vähän pidempään kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti