Sadhana – voit vaikka tykätä siitä

Olin tänään tovin tauon jälkeen aamusadhanassa. Todennäköisesti olisin vielä tänäänkin tehnyt oman sadhanan yksin kotona, jos ei kyseessä olisi ollut vähän poikkeustilanne. Nimittäin tänään piti tällä erää viimeisen sadhanansa minun ensimmäinen kundaliinijoogaopettajani. Hän, jonka ohjauksessa olen koko kundaliinijoogan niin kuin sadhanatkin aloittanut. Hän ei suinkaan jää eläkkeelle tai muuten vetäydy joogahommeleista, päinvastoin, hänen kalenterinsa on niin täynnä joogan ohjaamista, ettei sinne hyvin edes sadhanoiden vetämistä mahdu.

Muistan vielä hyvin, kuinka kerran ennen joogatunnin alkua kysyin kanssajoogaajalta (josta sittemmin tuli myös kundaliinijoogaopettajani), että mikä se sellainen sadhana on, onko hän ollut sellaisessa ja mitä siellä tehdään. Silloin sadhanoita pidettiin tässä kaupungissa ehkä kerran tai kaksi kuussa, ei viikoittain niin kuin nykyisin. Hän alkoi kertoa sadhanasta, ja siinä samassa paikalle tuli opettajammekin, siis hän, jonka sadhanassa olin tänään. He kertoivat mitä sadhanassa tapahtuu, ja muistan vielä hyvin meidän opettajan sanat. Hän totesi minulle, että kannattaa tulla kokeilemaan, sillä: ”voit vaikka tykätä siitä”. Jösses kuinka oikeassa hän olikaan.

Tänään huomasin ainakin sen, että paljon oli mantran laulamista kerääntynyt minun sisälleni tässä tauon aikana. Siitäkin huolimatta, että mantraan joka aamu yksikseni 11 minuutin meditaation ajan. Ehkä se ei sitten riitä. Mantrat kajahtelivat suustani ulos taas sellaisella ilolla ja voimallakin, että oikein itseänikin ihmetytti. Ja taas se tuttu tunne, että joku mantraa minun kauttani, en se minä ole. Minulle siitä kuitenkin tuli hyvä olo.