Yksin

Jotakin on muuttunut, ainakin hetkellisesti. Sadhana ei enää kutsu, en kaipaa muiden seuraan tekemään aamumeditaatiota. Nyt on aika meditoida yksin. Kummallista, olen aina meditoinut mielummin muiden seurassa kuin yksin, mutta nyt en. Nyt itsekseen meditoiminen tuntuu hyvältä, oikealta ja helpolta.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että haluaisin vetäytyä muiden seurasta, siis jotenkin eristäytyä. Kyse on pikemminkin siitä, että etsin yhteyttä muihin olematta heidän seurassaan. Sillä eihän se ole juttu eikä mikään löytää yhteys muihin kun esimerkiksi mantraa sadhanamantroja heidän seurassaan, siis samassa fyysisessä tilassa. Nyt kuitenkin etsin yhteyttä vähän eri tasolla, omasta fyysisestä tilastani käsin.

Yhteyden etsiminen kiteytyy ihan mainiosti yhteen kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin Vesimiehen ajan sutrista. Ne ensimmäiset sutrat, Patañjalin jooga-sutrat ovat yli 1500 vuoden takaa, ja niitä pidetään kaikkien eri joogakoulukuntien perusteoksena. Mutta Yogi Bhajan antoi viisi uutta sutraa Vesimiehen aikaan. Niistä ensimmäinen on ”Recognize that the other person is you”, eli tunnista itsesi muissa ihmisissä. Ei mikään ihan yksinkertainen tehtävä meidän yksilöllisyyttä ja eroja korostavassa länsimaisessa kulttuurissamme. Mutta sitten toisaalta, kun muistaa että meidän kaikkien sielun valo on kipinä ihan samasta ja yhteisestä loistosta, ei se samuuden, yhteyden ja itsen löytäminen toisesta ihmisestä olekaan niin vaikeaa.