Sadhanamantrojen kestosta

Minun aiheet näyttää nyt pyörivän kovasti mantrojen ympärillä. Mutta eipä se oikeastaan ole ihme, niistä keksii paljon kirjoitettavaa, ja ne on niin kivojakin.

Kun me harjoitamme kundaliinijoogaa, me teemme harjoituksia tai mitä nyt ikinä teemmekään, kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin opetusten mukaan. Kundaliinijooga Yogi Bhajanin mukaan on rekisteröity tavaramerkki, niin hullulta kuin se kuulostaakin, että jonkin joogasuunnan voi rekisteröidä. Mutta kyllä vaan voi. Yogi Bhajan poistui fyysisestä kehostaan kymmenen vuotta sitten, ja siitä asti hänen opetuksiaan on seurattu ilman hänen fyysistä läsnäoloaan tässä maailmassa. Hänen läsnäolonsa muilla tavoilla ja tasoilla on sitten sitäkin vahvempi.

Vaikka kaikki kundaliinijoogaopettajat ohjaavat harjoituksia ja kaikkea kundaliinijoogaan liittyvää tekemistä Yogi Bhajanin opetusten mukaan ja siten hyvinkin yhdenmukaisesti, välillä tuntuu että eroja on sitten siinä, miten Yogi Bhajanin opetuksia tulkitaan. Minä en näe siinä mitään varsinaista ongelmaa. Pyrin myös olemaan avoin kaikenlaisten tulkintojen suhteen. Mutta tässä asiassa olen tiukkis: sadhanamantroja ei lyhennetä. Toistan: sadhanamantroja ei lyhennetä. Tiedän, että jotkut mantraavat ne lyhyempinä kuin ohjeissa on, jos sadhana uhkaa venyä liian pitkäksi. Minusta se on ihan käsittämätön tapa toimia. Juuri mantrathan ovat koko sadhanan idea ja pointti; jos niitä lyhennetään, niin silloinhan olisi voinut koko sadhanan jättää pitämättä.

Mantrat eivät ehdi toimia ja saada aikaan sellaista vaikutusta kuin tarkoitus on, jos niitä ei toisteta tiettyä aikaa. Tähän sopii se vedenkeitin-vertaus, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Vesi ei ehdi kiehua, jos vedenkeitin ei ole päällä tarpeeksi kauan. Ihan samalla tavalla meissä ei tapahdu tarvittavia asioita, jos emme mantraa tarpeeksi pitkään. Niin yksinkertaista se on.

Tietenkin ymmärrän myös käytännölliset seikat. Joidenkin on mentävä sadhanasta suoraan töihin tai muualle, ja vieläpä ajoissa. Mutta minusta on parempi, että he lähtevät kesken pois, kuin että mantrojen osuutta lyhennetään niiltäkin, joilla ei ole kiirettä.

Oma kundaliinijoogaopettajani kertoo aina välillä tarinaa siitä, kuinka hän oli toisessa maassa ja kaupungissa osallistunut aamusadhanaan. Mantrojen päätyttyä hän oli katsonut ympärilleen, ja todennut että hän on yksin koko paikassa, kaikki muut ovat lähteneet pois. Hän sitten sammutteli kynttilät ja lukitsi oven lähtiessään. Myöhemmin hän sai kuulla, että kaikkien muiden oli pitänyt lähteä töihin, myös sadhanan vetäjän, eivätkä he olleet raaskineet häiritä opettajaani, joka oli syvässä meditaation tilassa uppoutuneena mantroihin.