Tämä menee ohi parissa päivässä,
kyllä minä sen jo kokemuksesta tiedän, mutta ei se tee tästä yhtään sen
mukavampaa. Tämä tulee aina ajallaan: tunne siitä, ettei elämässä ole mitään
järkeä. Tai on siinä, minä vaan hetkeksi unohdan mikä se oli. Mikä ihmeen
tolkku on nukkua, herätä, syödä ja puuhastella jotakin mitä nyt sitten
puuhasteleekin, ja mennä nukkumaan. Sitten taas sama alusta. Päivästä toiseen,
vuodesta toiseen. Ei hyvää päivää, voiko järjettömämpää olla kuin ihmisen
elämä. Mutta en minä tiedä miten tästä ihmiselosta voisi järkevämpääkään tehdä.
Eikun oli siinä jokin juttu, minä en nyt vaan muista sitä, en saa siitä millään
kiinni.
Elämän tarkoitus siis vähän hukassa.
Mutta kyllä se taas löytyy, aina ennenkin löytynyt. Pitää vaan malttaa odottaa.
2 kommenttia:
Minullekin tulee tämä kriisi säännöllisin väliajoin, täydellinen merkityksettömyys sävyttää kaikkea olemassaoloa. Hirveän helpotuksen itselleni sain kun jossain vaiheessa tajusin, että se juurikin ajoittuu PMS aikaan. Ootkohan kuunnellut sitä Björkin biisiä All is Full of love?: "All is full of love, you just ain't receiving, your phone is off the hook, your doors are all shut". Ja sitten se mieletön kiitollisuus, kun luuri on taas paikoillaan, ovet auki ja alkaa vastaanottaa. Lämpöisiä hetkiä sinne oven taakse.
Ai sinulla on sama! Pahoitteluni, ei ole kivaa, vaikka kenties silti parempi vaihtoehto kuin jotkin muut PMS-oireet. Ja samalla kiva kuulla että en ole ainoa :)
Björkin tuotanto ei ole tuttua, mutta kuulostaa osuvalta. Kyllä. Täällä minä tosiaan odottelen oven takana että se taas aukeaa. Itse en sitä saa auki, siinä on aikalukko.
Lähetä kommentti