Olen aina vähän ihmetellyt ihmisiä,
joilla on hinku Intiaan. Miksi ihmeessä, mitä siellä muka on paitsi saastunut
ilma ja huono sanitaatio. Vatsansa siellä vaan saa kipeäksi. Olen aina ajatellut,
ettei minun tässä elämässä tarvitse Intiaan matkustaa. Nyt en ole enää ihan
varma.
Eikä minulla ole mitään aavistusta
siitä, mistä tällainen mielenmuutos johtuu. Ei se pelkästään ylenmääräisen bollywood-elokuvien
seurausta voi olla, pikemminkin bollywood-leffojen tiivis tuijottaminen on osa
samaa kuviota. Ihan kuin jokin uusi maailma olisi auennut minulle, jokin
piilossa ollut ja oudolla tavalla tuttu.
Olin tänään ystäväni kanssa
intialaisessa ravintolassa lounaalla. Olen siellä ollut monta kertaa
aiemminkin, mutten koskaan ole tuntenut samanlaista kiintymystä siihen ruokaan,
henkilökuntaan ja taustalla soivaan musiikkiin. En olisi millään halunnut
lähteä pois, mutta pakkohan meidän oli syötyämme luovuttaa pöytä pois, koska pöytää
odottavien jono ulottui ulko-ovelle asti.
Laitoin työväenopistoon viestin,
jossa ehdotin hindin kielen kurssia. Olen aivan hurmaantunut hindistä, ja hinku
opetella kieltä tuntuu aivan kuin fyysisenä janona. Imen itseeni sanoja, mutta
kirjoitusjärjestelmän opetteleminen ilman opettajaa tuntuu liian työläältä
ajatukselta. Työväenopisto vastasi, että ehdotus on mielenkiintoinen ja
kokeilemisen arvoinen. Heillä ei ollut takataskussaan hindin kielen opettajaa,
joten pyysivät minua vinkkaamaan, jos sattuisin sellaisen tietämään. No enpä
tiedä, jos tietäisin, niin neuvottelisin jo täyttä häkää yksityistunneista.
Hakusessa on nyt siis hindin kielen puhuja, jolla on opettajatausta ja
halukkuutta opettamiseen. Pyyntö on jo lähetetty universumille, toivottavasti
universumi löytää näpsäkästi kanavat joiden kautta tämän järjestää.
5 kommenttia:
Kyllä sitä Intiaa kai väkisinkin alkaa jossain vaiheessa joogapolkua miettiä. Minun haaveenani olisi käydä siellä opekoulutus, Rishikeshissä se taas ensi vuonna olisi. Mutta ei, kotiväki ei sulata sitä sinne 'raiskattavaksi lähtemistä'. Ajattelin sinua taas tässä taannoin, ja että olisipa taas mukava nähdä, höpinän ja joogan merkeissä :)
Niin mutta miksi? Miksi sitä Intiaa alkaa miettiä? Ei Intialla ole aiemmin ollut minun joogapolkuni kanssa mitään tekemistä, enkä ymmärrä miksi sillä nytkään olisi. Ei sillä, ei minun tarvitsekaan ymmärtää.
Sat Miter, ajatuksista tekoihin. Äkkiäkös me jossakin nähdään niin että päästään höpisemään joogasta :)
Minä kuulun niihin ihmisiin, joilla on ollut tuo Intia-unelma jo vuosia. Mulle se kuitenkin konkretisoitui vasta lapsen syntymään jälkeen, joten ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole halua sinne lähteä. Minua taas viehättää se kaikki kaaos ja likaisuuskin mitä siellä on. Siellä ollessa sitä olisi jotenkin elämänvirrassa mukana, sisäisesti kuitenkin täysin rauhassa ja turvassa. Ilmoitan, jos elämääni kävelee joku hindinkielinen :D (Minäkin olen jostain syystä viime aikoina syönyt paljon intialaista!).
Minulla on samaa ajatusta Intiasta, koskaan en ole sinne hingunnut, mutta en toki osaa joogatakaan. Ihastuneena kuitenkin katson aina muiden ottamia valokuvia! En tiedä, mistä se Intia-vastaisuus on tullut...varmaan mainitsemistasi seikoista. En tiedä.
Harmaapäivä ja Vilukissi, ainakin ihmisillä näyttää olevan mielipide Intiasta, se ei jätä kylmäksi vaikka siellä ei olisi käynyt eikä sinne kaipaa.
Ja vaikka Intiaan on kaipuu, on kauhean vaikea kuvitella itsensä sinne.
Lähetä kommentti