maanantai 2. helmikuuta 2015

Joogattu on hartiavoimin



Hartiat ovat kovin kipeät, juurikin erityisesti epäkäslihakset. Teimme lauantain sadhanassa tämän harjoitussarjan, ja sen vaikutukset tuntuvat vieläkin. Taisi hartiat olla jumissa kaikesta tietokoneella istumisesta, ja nyt se kostautuu tällaisina tuntemuksina. Mutta ei se mitään, aika hyvä asia tällainen hartiakipu on. Huonompi juttu olisi, jos hartioita särkisi siksi, etten ole tehnyt mitään. Sekin on koettu.

Joogaharjoitukset on kyllä jännä juttu. Ihan hymyissä suin pystyy tekemään harjoituksia, jotka eivät tehdessä tunnu juuri miltään. Ja silti ne osuvat niin mojoviin paikkoihin, että tuntuu päiväkausia jälkeenpäin. Tästä harjoituksesta tiesin kyllä etukäteen kuinka käy. Sama kun on käynyt ennenkin, eli takareisissä tuntuu, ja hartioissa.

Neuvottelin tänään töissä uusista työtehtävistä. Nykyinen homma loppuu maaliskuun päättyessä, mutta nyt näyttää siltä, että pääsen toisen projektin kimppuun heti perään. Tosin se ei kestä kuin ehkä puolitoista kuukautta. Mutta se on parempi kuin ei mitään; mielummin minä teen tällaistakin silppua kuin jään taas työttömäksi.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Mietin tässä, että taidan töissä tulostaa tuon kuvasarjasi meille, joogaamattomille naisille, olen huomannut, että hierojalle lähdetään hetikohta, kun hartioihin koskee. Toki nyt liioittelen, onhan meissä yksi, joka joogaa kerran viikossa (ei noin syvälle luotaavasti kuin sinä) ja hänen hartiansa eivät kipuile, eikä hän kulje hierojallakaan (en toki minäkään). Tuo käsivarsien taaksepäin vieminen...onpas hankalaa!

Hyvä, että vaikutat tyytyväiseltä vaikka työlläsi on takaraja. on vaativaa aina aloittaa uusi projekti, kuluttavaakin. Aivan kuin pitäisi olla jatkuvassa valmiustilanteessa. Joogina hallitset varmaan stressiäkin paremmin tai osaat tehdä sille jotain, ajoissa.

(joko naapurisi on saanut ikkunaverhot?)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Joo, hyvä idea! Kaikki vaan pyörittelemään käsivarsia kahvitauolla. Minullakaan ei hartiat yleensä kipuile, mutta käyn silti muutaman kerran vuodessa jäsenkorjaajalla. Ja se on kyllä tosi paljon nautinnollisempaa hoitoa nyt kuin silloin, kun keho oli koko ajan jumissa.

Ei ole naapurissa ikkunaverhoja missään ikkunassa, koko talossa. Ehkä he ovat ihmisiä, joilla ei ole mitään peiteltävää :)