keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kiinalaista hoitoa



Kävin eilen akupunktiossa. Tai kiinalaisen lääketieteen perinteen mukaisessa hoidossa, jos sen haluaa sanoa niin. Montaa neulaa minuun ei pistetty, ainoastaan neljä, yksi per raaja, mutta vaikutukset tuntuivat silti koko loppupäivän. Väsytti, ja pää ei ollut ihan terävimmillään. Laitoin esimerkiksi pyykkikoneen pyörimään kun tulin töistä, ja vasta tänä aamuna muistin ripustella pyykit narulle.

Vähän hankalampi juttu on sitten ne ruokavaliomuutokset, joita samainen neulahoitaja minulle ehdotti. En millään haluaisi miettiä koko palettia uusiksi. Jättää pois maitotuotteita, hedelmiä ja raakoja (kylmiä) kasviksia. Luultavasti teen sen silti. Muutoksenhan ei tarvitse olla pysyvä, mutta pitkäaikainen siitä todennäköisesti tulee.

Olen joskus aiemminkin käynyt jonkin aikaa kiinalaista lääketiedettä taitavalla hoitajalla. Mutta hänen kanssaan en ollut koskaan oikein yhteensopiva. Hänen mielestään minussa oli kaikki kunnossa, ja lopulta hän lakkasi vastaamasta puheluihini, mikä on minusta aika raukkamaista minkä tahansa asiakaspalveluammatin harjoittajalta. Olisi mielummin sanonut, ettei hän ota minua enää asiakkaakseen. Toivottavasti tämän uuden hoitajan kanssa kaikki sujuu paremmin.

Ai niin, nauratti kun hoitaja laittoi minulle neuloja, ja minä makasin hoitopöydällä jo hyvikin rentoutuneena, silmät kiinni. Hän oli vieressäni, piti kättäni kädessään, ja kysyi, olenko koskaan loukannut sitä kättä. Minulla löi taas päässä ihan tyhjää. Sen muistin, että oikea käsi on murtunut kaksi kertaa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, piteleekö hän oikeaa vai vasenta kättäni. Miten ne voi erottaa toisistaan? Minulla on muistisääntö, eli vasemmassa kämmenselässä on kaksi luomea. Mutta en halunnut avata silmiäni ja ruveta nostelemaan käsiäni niin, että näen kämmenselät, sillä toisessa kädessä oli jo neula, ja toisesta hän piti kiinni. En saanut mistään ajatuksesta kiinni niin, että olisin voinut päätellä kumpi käsi on kumpi, joten kysyin häneltä suoraan: ”Kumpi käsi se on?” Hän ei häkeltynyt kysymyksestäni, vaan vastasi että vasen. Ai niin, tietenkin. Miten minä sen aina unohdan.

4 kommenttia:

Sat Miter kirjoitti...

Aivan ihana :)
Olen käynyt muutaman kerran pistettävänä. Haluaisin vielä käydä nimenomaan sellaisessa akupunktiossa, missä pistetään niitä "kiinalaisia" pisteitä.
Minua jaksaa aina hämmästyttää, kuinka tietyt yrittäjät pysyvät pinnalla, vaikka heillä ei ole minkäänlaisia valmiuksia tai mielenkiintoa asiakaspalvelutyöhön.

Oletko muuten menossa valkoiseen tantraan? Kohta sekin on, ja kuinka sopivasti, olen toisen sorttisessa koulutuksessa sen viikonlopun.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Minua on pistelleet monenlaiset tyypit; energiahoitaja, parikin jäsenkorjaajaa ja nuo kiinalaiset hoitajat. Kaikista on ollut apua, vaikka vaivat on olleet erit.

En ole tänä vuonna lähdössä valkoisen tantran meditaatioon. En tiedä miksi, mutta jostain syystä se ei nyt kutsu minua lainkaan. Kuulostelin tätä jo hyvissä ajoin, kun minulta kysyttiin hoitaisinko matkalla tiettyjä asioita Kundaliinijoogayhdistyksen puolesta. Totesin, että ei tänä vuonna.

vilukissi kirjoitti...

Oikeakätisenä se on se käsi, missä pitelet lusikkaa ja päin vastoin, heh...kiitos hauskasta jutusta! Joskus olen ollut kyydissä apukuskina (kuinkas muuten) ja kun sanoin, että käänny seuraavasta tienhaarasta vasemmalle...kuski kääntyi siitä paikasta oikealle täydestä vauhdista...ja päädyimme vanhainkodin pihamaalle...hän kysyi, että miksi kummassa me tänne tulimme. Vaivoin pystyin kääntymisen kauhultani puhumaan ja sanoin, että niinpä...parempi tämä kuin patologinen osasto.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Vilukissi, ei auta hyvä ohjeesi. Tuollaisissa tilanteissa en muista kumpaan (kauniiseen) käteen se lusikka pitäisi ottaa. Enkä aina syodessäkään; lusikka on välillä vasemmassa kädessä, varsinkin jos oikeassa kädessä on leipä. Jos pitää kirjoittaa, niin oikealla kädellä tulee parempaa tekstiä, mutta kirjoittaminen käy vasemmallakin.

Aikoinani kun olin autotallissa, haimme kerran autokoulunopettajani Roopen kanssa auton kylmästä tallista. Autokin oli siis kylmä, ja minun piti ajaa hanskat kädessä. Siitä vaan ei tullut mitään, kun en nähnyt kummassa kädessä on ne luomet, joista tunnistaa vasemman käden. Roope joutui vetämään liinat kiinni monta kertaa, kun olin kääntymässä väärään suuntaan. Onneksi auto lämpisi nopsaan, ja saatoin riisua hanskat.