Tämä nykyinen työtehtävä on kyllä
aikamoinen. Minut pistetään lujille monellakin eri tavalla. Näin loppua kohti
alkaa aikapaineet olla melkoiset. Minä olisin rytmittänyt ja aikatauluttanut
koko jutun vähän toisin, mutta minäpä en ollut se, joka aikatauluista päätti.
Ja oikeastaan juuri se asia, siis muiden pillin mukaan tanssiminen on se, mikä
ottaa ehkä kaikkein kovimmille. Varsinkin silloin, kun tiedän ja näen, että nyt
mennään metsään. Minä olen se, joka homman nostaa metsästä takaisin tielle, mutta
muut pitävät itsellään oikeuden pöläyttää homman pöpelikköön aina kun huvittaa.
Niin se nyt sitten vaan on.
Stressikäyrä alkaa siis kohota
kummasti. Maaliskuu vielä, ja sitten homma pitäisi olla pois minun käsistäni.
Ja sitten onkin jo kevät!
2 kommenttia:
Voimia loppukoitokseen. Ja hyvä tosiaan muistaa... kevät odottaa jo nurkan takana! Jos mankelin puristuksessa löytyy pieni hetki, jolloin voi vaikka muistella ja tunnustella millaista ihanuutta on viilettää kesän lempeässä tuulessa pyörällä, niin hyvä!
Kiitos Sirppu. Hassua, miten joka toinen päivä tuntuu siltä, että kaikki menee hyvin ja selviän tästä kyllä. Ja joka toinen päivä paniikki dead-linesta meinaa saada yliotteen. Ja niinä päivinä ei parane ollenkaan ajtella pyöräilyä ja lempeitä kesätuulia, koska muuten saattaa lentää hanskat tiskiin :)
Mutta kyllä alkaa jo kutkuttaa. Ihan kohta tiet on jo sulat.
Lähetä kommentti