Kävin ihan muiden syiden takia
verikokeessa, mutta lääkäri olikin laittanut lähetteeseen myös
d-vitamiinipitoisuuden mittaamisen verestä. Tulos oli vähän yllätys siihen
nähden, että olen kesän mittaan popsinut – tosin epäsäännöllisesti –
vitamiinivalmistetta, jossa on myös d-vitamiinia. Lisäksi olen jonkin verran
altistunut auringolle, vaikka en varsinaisesti aurinkoa ole ainakaan ilman
suojakertoimia ottanutkaan.
Veressäni oli d-vitamiinia 50
nanomoolia litrassa. Lääkäriltä saamassani tulosteessa lukee, että ”luuston
hyvinvoinnin kannalta suositeltava pitoisuus on yli 80 nmol/l”. Netin
Terveyskirjastossa taas sanotaan, että ”Suomessa yleiset viitearvot (’normaaliarvot’)
ovat 40–80 nanomoolia litrassa”.
En nyt sitten tiedä onko vereni
d-vitamiinipitoisuus alhainen vai ei. Varmaan riippuu vähän siitä, keneltä
kysyy. Kaivoin kuitenkin jo d-vitamiinipurkin kaapista, jonne olin sen kesän
ajaksi nostanut. Lääkäri kehotti ottamaan d-vitamiinilisää 40 mikrogrammaa
vuorokaudessa, mutta jos nyt kuitenkin aloittaisin 20 mikrogrammalla. Tähän
asti olen talvisin ottanut 10 mikrogrammaa päivässä, eli tuplaan annoksen
kertaheitolla.
Vähän harmillista on se, että en voi
saada d-vitamiinia ruuasta. Kalasta sitä saisi, mutta kalaa en ole koskaan
ikinä syönyt, sillä olen pahasti allerginen. Kasvisruuasta d-vitamiinia saisi
sienistä, mutta niitäkään minä en syö, sillä vatsani ei sieniä sulata.
Joihinkin maitotuotteisiin on lisätty d-vitamiinia, mutta enpä tiedä millaisia
määriä esimerkiksi maitoa pitäisi juoda, että lisätyllä d-vitamiinilla olisi
merkitystä. Helpompi tapa taitaa olla käydä vaan vitamiinipurkilla.
6 kommenttia:
Oho! Pitäisi varmaan itsekin käydä joskus kokeissa, kiinnostaisi tuo D-vitaamiinitaso ja myös B12-vitamiinitaso. Itse otan kuuriluontoisesti D-vitamiinia 50 mikrogrammaa päivässä. Isoja määriä olen päätynyt ottamaan siksi, että vegaanituotteissa on D2-vitamiinia ja sen imeytymisestä/tehoista on tosi ristiriitaista tietoa. En ole uskaltanut jättää tätä asiaa sen varaan. Siksi myös tuo ottamani lisä on eläinperäistä D3-vitamiinia. Toisaalta nyt kun olen kuuriluontoisesti syönyt isoja annoksia, niin voisi olla korkea aika vähentää vaikka tuonne ihan virallisiin suosituksiin. Ei huvittaisi kuitenkaan itseään vitamiinilla myrkyttää.
Vaikka on ollut D-vitamiinin saannin kannalta erinomainen kesä, niin kyllä sitä saa aika paljon auringolle itseään altistaa, että tasot täyttyy. Mä olen nyt varmaankin 2 vuotta popsinut 50 mikrogrammaista vuoden ympäri (lukuunottamatta kesän 1,5 kuukauden taukoa). Jotkut vetelee 100 mikrogrammaakin päivässä. Olen päätynyt suht isoon päiväannokseen, koska tabletin sisältö ei kuitenkaan kokonaan imeydy ja käyttämäni määrä pysyy suositelluissa raja-arvoissa (joista tosiaan kiistellään). Mutta itse en ainakaan ole huomannut mitään haittoja. Päinvastoin, olen päätynyt siihen, että D-vitamiinin käytön aloittaminen on isosti vaikuttanut siihen, etten ole sairastanut flunssaa yli vuoteen. Tätä aiemmin mulla oli säännöllisesti 2-4 flunssaa vuodessa.
En edes tiennyt että tuollaisia tasoja voi mitata :)
Jee, onnistuin kommentoimaan pitkästä aikaa! Laitteenvaihto näköjään auttoi.
Kyllä, kaikenlaista voi ihmisestä mitata. Sitäpä nyt ei sitten tiedä, että kuinka hyödyllistä tuo mittaaminen on, että mitä niillä tuloksilla tekee kun ei niistä voi päätellä paljoakaan. Lääkäri tosin sanoi, että D-vitamiinin vähyys aiheuttaa lihasheikkoutta ja voimattomuutta. Tuleekohan musta reipas, pirteä hyvin jaksava ihminen, jos syön oikein paljon D-vitamiinia.
Olisi kyllä kiva saada kaikki vitamiinit, rauta ja muut tarpeelliset hommat ravinnosta. Mutta kun ei niin ei. Sitäkin kyllä mietin, että vaatiikohan raskaat pyörälenkit vastapainokseen noita purkkitäydenteitä. En tiedä.
Jee, Sat Miter. Olenkin jo vähän kaipaillut kommenttejasi... :)
Jäin vielä miettimään tuota Hanna O:n kommenttia, että itseään pitää altistaa auringolle aika paljon, että D-vitamiinia saa tarpeeksi. Netissä toistui kuitenkin tällainen määrä:
"Päivittäisen D-vitamiiniannoksen kannalta riittävä UV-säteilyannos suomalaisille yleisillä ihotyypeillä ylittyy Etelä-Suomessa maaliskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, kun altistaa neljänneksen ihostaan keskipäivällä 30 minuutin ajan pari kertaa viikossa."
Kuulostaa ihan kohtuulliselta määrältä.
Lähetä kommentti