Kesällä oli aika, jolloin tismalleen
kaikki asanat tuntuivat liian voimakkailta, enkä siksi niitä tehnyt. Siitä
kirjoitinkin tänne blogiin. Lääkärin vastaanotolla selvisi, että kaikki ei
ollut ihan kohdallaan, mutta asia hoidettiin kuntoon. Jälkeenpäin olin aika
yllättynyt siitä, että tunsin niin voimakkaasti sen, että kehossa oli jotakin
vinksallaan. Ja tunsin sen nimenomaan joogaharjoitusten yhteydessä: en kerta
kaikkiaan voinut tehdä muuta kuin meditoida, jos vähänkään kuuntelin kehoani.
Ja minähän kuuntelin.
Kaikki on jo jonkin aikaa ollut taas
kunnossa. Ja aamu aamulta tuntuu enemmän siltä, että keho kaipaa voimakkaampia
harjoituksia. Viimeisimpänä olen tehnyt ihan voimaharjoituksia aamuihini
kuuluvien venytysten lisäksi: olen punnertanut ja kyykkyillyt ja nauttinut sekä
lihasten käytöstä, niiden voimasta ja kestävyydestä, ja jälkeenpäin myös siitä,
että harjoitus tuntuu pienenä tunteena jälkeenpäin. Keho on vahva; se taipuu,
jaksaa ja tottelee. Mikä nautinto!
Hain eilen Inderjit Kaur Khalsan
Chakrapolku-kirjan postista. Olen ehtinyt vasta selailla kirjaa, mutta ihan
aluksi olin vähän yllättynyt kirjan joogaharjoituksista. Kokonaisia
harjoitussarjoja eli kriyoja siinä ei ole, vaan yksittäisiä asanaharjoituksia
ja meditaatioita, jotka kohdistuvat aina kuhunkin chakraan. Mutta mikäpä siinä,
olin vaan odottanut jotakin muuta. Toden totta, yksittäisiä asanaharjoituksia, omia
täsmäharjoituksiani minäkin aamuisin oman harjoitukseni osana teen.
2 kommenttia:
On niin hienoa aina kun joku oppii todella kuuntelemaan kehonsa viestejä oikein. Niin moni syntyjen syvien mietiskelyyn taipuvainen luonne kun kärsii pelkän pään syndroomasta eikä kuuntele ruumistaan. On myös niitä jotka tekevät kärpäsistä härkäsiä, ovat kuulevinaan ruumiinsa sanovan asioita, jotka eivät ole totta vaan taitavat olla mielen ja egon viestejä, ja käyttävät näitä viestejä tekosyynä olla ottamatta vastuuta, olla muuttamatta elämäänsä hyväksi.
:)
Jooga on hyvä keino oppia kuuntelemaan omaa kehoa. Siitähän siinä on koko ajan kysymys.
Lähetä kommentti