Aika usein kääntyy ihmisten kanssa
puhe joogaan. Ihan outojenkin ihmisten, ja puolituttujen. Itse asiassa monien
hyvien tuttujen ja ystävien kanssa vähän ikään kuin välttelen aihetta, jos he
itse eivät joogaa, sillä en halua kyllästyttää heitä jutuillani. He ovat jo
ihan varmasti saaneet osansa minun joogainnostuksestani. Toisinaan sitten
ihmettelen itsekin, kuinka nopeasti saan käännettyä puheenaiheen joogaan ja
suositeltua sitä toiselle, ja kerrottua missä joogaa voi täällä harrastaa.
Ennätys taisi olla verikokeen otto, jonka aikana sain kerrottua kaiken tämän
verikokeen ottajalle. Mitään muistikuvaa ei ole siitä, mistä ihmeestä löysin
aasinsillan joogaan. Yleensä se aina jostain löytyy, jooga kun liittyy melkein
kaikkeen inhimilliseen elämään.
Se, mikä hämmästyttää, on joogaa
harrastamattomien kommentti, että eivät he voi aloittaa joogaa, koska ovat niin
jäykkiä. Höpsis. Sillä tekosyyllä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa,
sillä joogata voi vaikka olisi millainen rautakanki hyvänsä. Ehkä en oikein
jäykälle ihmiselle suosittele astangajoogaa heti aluksi, vaikka ovat monet
jäykkikset siitäkin aloittaneet, ja hyvin notkistuneet. Tehdään tämä nyt oikein
selväksi: joogan aloittaakseen ei tarvitse olla notkea, mutta saattaa hyvinkin
käydä niin, että joogan myötä ihminen notkistuu. Itse asiassa notkistuminen
tapahtuu vähintäänkin kahdella tasolla, sillä sekä keho että usein myös mieli
notkistuvat harjoitusten myötä.
Tuollaisten tekosyiden ja selitysten
keksiminen on tosi inhimillistä, ja sitä tekee meistä varmasti jokainen. Ihan
samanlaisia syitä minä keksin siihen, miksi en aloita bollywood-tanssin
harrastamista. Oma joogaopettajani oli aikoinaan sitä mieltä, ettei hän voi
alkaa joogaopettajaksi, koska hän ei pysty istumaan lootusasennossa. Niin kuin
joogaopettajuus olisi jotenkin siitä kiinni, missä asennossa istuu. Kai ihminen
voi olla miten hyvä joogaopettaja hyvänsä, vaikka istuisi pyörätuolissa, silloin
vaan pitää ottaa vähän erilainen ote siihen opettamiseen. Ja joogata voi kuka
vaan, jonka henki kulkee. Hengitysharjoituksia voi tehdä, vaikka olisi
neliraajahalvaantunut, mutta sitten kun on hengityskoneessa, alkaa joogan
harrastaminen käydä vaikeaksi. Samaten olisi hyvä olla jollakin tavalla
tajuissaan, eli koomassa ei oikein voi joogata. Mutta siinäpä ne rajoitukset
sitten pääosin ovatkin.
Aurinkoista loppiaista!
2 kommenttia:
Juu, ja sellaisenkin näkemyksen olen kuullut pitkän kokemuksen omaavalta opettajalta, että jäykkänivelinen on paremmassa turvassa aloittaessaan joogaa. Liikkeet kohdistuvat enemmän lihaksiin, ja ne pääsevät vahvistumaan kunnolla, kun taas tällainen lörppänivel kuten minä todennäköisesti kohdistaa paineen ja venytyksen sinne jo ennestään löyhiin niveliin, ja lihakset pääsevät lintsaamaan. Tai jotenkin näin se meni, mutta kuulostaa järkeenkäyvältä.
Tekosyythän ovat välttelyä - ja niin kauan kun ihminen on välttelymielentilassa, hän ei halua tehdä jotain asiaa. Siinä ei oikein järkevien perustelujen antaminen auta, itsestä se muutos aina lähtee.
Saakos kysyä, mitkä, jos mitkään, ovat suunnitelmasi tämän vuoden joogatapahtumien suhteen?
Enpä osaa tuohon nivelasiaan ottaa mitään kantaa, sen tiedän että kannattaa tutustua omaan kehoonsa ja tietää, onko omat nivelet esim. yliliikkuvat vai ei. Ja sitten tehdä sen mukaan.
Välttelyäpä hyvinkin, ja välillä välttelyn taustalla on tosi monimutkaisia ajatuksia ja tunteita. Yhtä kaikki, samasta välttelystä aina on kyse.
Saa kysyä suunnitelmista, ja mistä vaan :) Oikein muita suunnitelmia ei vielä ole, kuin vaan mahdiollinen osallistuminen level 2:n koulutukseen Suomessa. Siis yhteen niistä moduuleista. Sekin on vasta ääneen lausuttu asia, tikkuakaan en ole pistänyt ristiin käytännön tasolla. Mutta ääneen sanominen on hyvä alku.
Katsotaan tuleeko mitään muuta houkuttelevaa vastaan vuoden varrella.
Lähetä kommentti