lauantai 3. tammikuuta 2015

Vähempi tunkua



Jos oli eilisellä kundaliinijoogatunnilla tunkua, niin samaa ei voi sanoa tämän aamun sadhanasta. Jos SPK ei olisi tullut, olisin saanut pitää sadhanan ihan yksin itselleni. Onneksi niin ei käynyt.

Edellisestä sahanastani on jo monta viikkoa aikaa. Turhan monta, mutta kun muu elämä aina välillä häiritsee sadhanoihin osallistumista.

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on kertonut, että ihmiset kyselivät häneltä: ”Sinä olet mestari, miksi sinä teet aamuharjoituksesi (sadhanan)?” Yogi Bhajan vastasi: ”Pysyäkseni mestarina”. Sillä se, joka tekee sadhanaharjoituksensa, rakentaa itselleen niin voimakkaan persoonallisuuden, että hän voi voittaa kaiken.

Olen varmaan ennenkin sanonut, että minulle on periaatteessa sama kuinka monta ihmistä sadhanassa on. Pääasia että sadhana on, muulla ei ole minulle väliä. Mutta sitten kuitenkin samaan aikaan toivon, että sadhanassa kävisi muitakin. Että muutkin huomaisivat, millainen helmi sadhana on, ja mitä sadhanaharjoitus heille tekee. Ei se aina mukavaa ole, ei ole riemukasta nousta heti neljän jälkeen, ja talsia läpi räntäsateen ja pimeyden, olla nälissään ja välillä vähän kylmissäänkin. Olo on usein sadhanan jälkeen varsin autuas, mutta ei aina: joskus kiukuttaa, joskus elämä tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä. Ja silti, samaan aikaan tunnen hyvin, hyvin selkeästi, että sadhana on minulle hyväksi. Se on kuin virkistävä suihku pitkän ja hikisen päivän jälkeen. Aina suihkusta ei tule ulos hymy huulilla, mutta kuitenkin aiempaa puhtaampana.

Ei kommentteja: